maanantai 26. lokakuuta 2015

Sitruunamansikkatuutti

Jäätelöiden maailma on valloittava. On erilaisia makuja ja värejä, herkullisia annoksia sateenvarjoineen ja koristeineen. Pääsin uppoutumaan tuohon maailmaan tätä paitaa tehdessäni. Valitsin tötteröksi mintturaidan ja palloiksi mansikkaa sekä sitruunaa.


Googlailin jäätelöapplikaatioita ja erilaisista vaihtoehdoista tämä muoto osoittautui mieluisammaksi. Tulostin kuvan ja leikkelin osat irti. Tämän jälkeen silitin kaksipuoleista liimakangasta valituille kankaille, jäljensin kuvien ääriviivat taikatussilla ja leikkasin irti. Yksitellen silitin palat kiinni kankaaseen ja tikkasin suoraompeleella ennen seuraavan palan kiinnitystä. Eipä paljon helpommaksi voi homma mennä.


Paidan kaava on ties monetta kertaa peräkkäin Funny Sleeves (Ottobre 1/2012) lyhennetyillä hihoilla. Tämä on osoittautunut hyväksi kaavaksi hoikalle lapselle.


Hieman kesän makuja pimeneviin syysiltoihin, slurps.


Makoisaa illan jatkoa,
Tiina

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Laskostettua raitaa

Halusin piristää raitapaitaa yksinkertaisella laskoksella. Idea toimii tässä erityisen hyvin nimenomaan raitojen vuoksi. Mitä simppelimpi kangas, sitä paremmin tällainen laskos pääsee oikeuksiinsa.

Kamppailin hieman kohdistusten kanssa, mutta kolmannella yrittämällä sain laskoksen raidat kohdalleen. Ihan hyvä, ettei ensimmäinen kerta onnistunut, sillä laskos olisi valunut muuten liian alas. Purkaessani ommelta tajusin nostaa sitä ylemmäs ja nyt näyttää hyvältä.


Paidan kaava on Funny Sleeves (Ottobre 1/2012) lyhennetyillä hihoilla. Keskietuun lisäsin yhteensä kolme senttiä lisää eli ompelin suoraompeleen puolitoista senttiä keskiedusta ja litistin sen pääntielle.


Helpolla saa vaatteeseen pienen piristyksen, tätä suosittelen.


Viime viikolla ehdin ommella hurjasti, nyt pitäisi saada tuotokset tännekin ja miettiä, mitäs seuraavaksi ottaisi työnalle.

Hyvää alkavaa viikkoa,
Tiina

lauantai 24. lokakuuta 2015

Applikointia oppimassa

Nähdessäni tämän ihanan paidan iski ajatus. Muhittelin sitä pari iltaa, etsin sopivia hahmoja ja piirsin koekuvia. Ensimmäinen ajatus oli tehdä Anniina balleriina, mutta totesin kuvia katsellessani sen olevan liian vaikea. Muistin Hello Kittyn, hahmon, josta en erityisesti välitä. Ajattelin tuon pelkistetyn kisun olevan tarpeeksi helppo aloittelijalle. Helppo ja helppo, mutta aikaavievä ompelus tämä kyllä oli. Kuvan piirtämisestä paidan valmistumiseen aikaa meni varmaan viisi-kuusi tuntia. Hidashan toki vielä olen, mutta on tällaisessa työssä aika pipertäminen. Arvostan entistä enemmän kaikkia applikaatioiden tekijöitä.


Testipiirrokset osoittivat, etten saa kisun päätä korvineen aseteltua nätisti pääntien ympärille, joten tiputin pään alemmaksi ja ja tein paitaan olalle lisäpalat, joihin ompelin korvat. Korviin silitin myös tukikankaat etteivät repsota miten sattuu.

Valkoista trikoota laaristani ei löytynyt, joten leikkelin tähän vanhan kesätoppini. Kaikki kuvan palat on kiinnitetty kaksipuoleisella liimakankaalla ja siksakattu ympäriinsä. Silmien kanssa erityisesti takeltelin ja sehän näkyykin. Rusetti on suorakulmion muotoinen pala harmaasta trikoosta, johon ompelin samanvärisestä resorista rinkulan ja kiinnitin sen käsin paitaan. Pitää vielä parista kohtaa vahvistaa tikkejä, ettei ota pesussa niin pahasti osumaa.


Paidan kaava on jälleen Funny Sleeves (Ottobre 1/2012) lyhennetyillä hihoilla noin koossa 98. Pääntien kanttaus epäonnistui ja sen kertaalleen purinkin. Toinen yritys oli himpun parempi kuin ensimmäinen, mutta harmittavasti omaan silmään osuu edelleen.


Ensimmäiseksi kunnon yritelmäksi tämä on ihan kelvollinen. Mitään suurta applikaatiokärpäsen puremaa en tästä kyllä saanut, on tällaiselle nopealle suorittajalle turhan hidasta hommaa. Sopii silloin tällöin ommeltavien osastoon.

Aurinkoista viikonloppua!
Tiina

maanantai 19. lokakuuta 2015

Suurella Sydämellä

Päiväkodissa on huomenna valokuvaus. Se taitaa jännittää vain minua. Kaappi on täynnä kuvauskelpoisia vaatteita, mutta halusin silti ommella kuvaukseen jotain uutta.

Olin jo kauan aikaa sitten bongannut valmispaidan, jossa oli iso sydän vinksallaan ja sydämen toisessa yläkulmassa ruusukkeenoloinen hörhelö. Olin pyöritellyt siitä päässäni omaa versiota vaatteen näkemisestä asti ja nyt oli hyvä hetki toteuttaa visio. Omassa versiossani sydän on suorassa ja hörhelö on korvattu trikooruusukkeella. Tämä on kauniimpi.


Kaavaksi valitsin Own Princess -tunikan (Ottobre 1/2014). Ihan muokkaamatta en sitä niellyt eli kaavan piirsin 92 koossa ja lyhensin hihoista 3 cm. Helmaan lisäsin puolestaan pituutta, piirsin sen koosta 104. Kokonaisuutena tämä vastaa nyt n. kokoa 98.

Ei liene yllätys, että väreiksi valikoitui herkkupari harmaa-vaaleanpunainen. Harmaa on niin armollinen yhdisteltävyydessään ja sopinee jos jonkinlaiseen kuvaustaustaan. Viime vuonna se oli meillä ainakin melkoinen väripläjäys ja kuvaamon ollessa sama, en odota suurta muutosta taustaan.

Sydämen kiinnitin kaksipuoleisella liimakankaalla ja tikkasin reunoista kiinni. 

 
Ruusukkeen trikoosuikale oli vähän vajaa 90 cm pitkä ja ruusukkeen halkaisijaksi tuli n. 7 cm.


Tein etukappaleen ensiksi valmiiksi ja sen onnistuttua olikin jännät paikat ommella itse tunika. Hieman olisi harmittanut, jos ompelussa olisi tapahtunut joku paha moka. Onneksi kaikki meni hyvin.


Tunika valmistui jo viime viikolla, mutta blogikuvien ottaminen piti näköjään jättää viimeiseen iltaan. Valoa olisi voinut olla vähän enemmän.

Niin ja onhan tämä vielä sovittamattakin :)

Tiina

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Luovuus

Olen huomannut löytäneeni ompeluilon ja luovuuden uudella tavalla. Tähän on yksi syy. Kuosiähky. Niinkin ihania kuin kuosilliset kankaat ovat, olen luottanut täysin kuosiin ompelujujuna ja ommellut perusvaatetta. Nyt kun kuosilliset kankaat ovat kangaslaaristani lähes täysin hävinneet ja yksiväriset ja raitakankaat sieltä pohjalta löytyneet, olen ruvennut miettimään, millaisia jujua niistä tekemiini vaatteisiin voisin tehdä. Ja niitähän pälkähtelee mieleeni koko ajan!

Perustylsä harmaavalkoraita piristyi kummasti kun yhdistin siihen vaaleanpunaiset frillat. En ole pahemmin ostellut raitakankaita raitojen kohdistamisen vuoksi. Nyt olen kuitenkin huomannut, että kun kappaleet leikkaa tarkasti raitojen avulla, ei ompelussa ole mitään ongelmaa. Raidat kohdistuvat lähes itsestään. Toki neulaan kappaleet hyvin, mutta se riittää, ommellessa voi hurruutella ilman panikointia.

Paidan kaava on hyväksi todettu Funny Sleeves (Ottobre 1/2012) lyhennetyillä hihoilla.


Toteutus ei mennyt ihan nappiin kun pääntien juuren jäi liikaa tuota tasaista ennen ryppyä. Olisi pitänyt tehdä vähän pidemmät frillat, jotka olisivat jatkuneet reilusti pääntien yli. Pitää muistaa tuo seuraavalla kerralla.


Helmaan ja hihansuihin ompelin käänteet vaaleanpunaisella langalla, mutta sen sävy on niin haalea ettei se meinaa tuolta esiin nousta.


Tästä tuli kyllä yksi lemppareistani. Tänään pääsen taas koneiden pariin, en malta odottaa seuraavaa projektia!

Tiina

maanantai 12. lokakuuta 2015

Peruspaita twistillä

Kaksipuoleinen liimakangas. Miksi olen räpiköinyt ilman sitä kaksi vuotta? Melkein nolottaa tunnustaa koko asia. Mutta olen jotenkin ajetellut, että sen käytön oppiminen on vaikeaa. Lopulta siinä oli vaikeinta päätöksentekeminen, mistä kaupasta kangasta tilaan. Tähän mennessä olen siis ommellut kaikki päälletulevat kuvat nuppineulojen avulla toivoen ettei kuvaan jää kupruja. Tilasinpa tuon liimakankaan lisäksi myös irtirevittävää tukikangasta. Sekin osoittautui ihan hyödylliseksi, mutta jos vain toinen pitäisi valita, valitsisin liimakankaan.


Kuva on siis kiinnitetty kaksipuoleisella liimakankaalla, jonka jälkeen ompelin sen vielä kiinni suoraompeleella. Yritin nuolla kuvan kapeaa mustaa reunaa ja oli kyllä melkoinen väkertäminen, että pysyin viivan päällä. Läpinäkyvä paininjalka olisi ollut kätevä. Ompelin varmuudeksi kahteen kertaan, toisella kiekalla pienensin tikinpituutta, se helpotti hommaa.


Perhoshihat piirsin käsivaralla, tuli heti aika hyvänkokoiset. Mokasin kyllä siinä kun en merkinnyt hihoihin etukäteen perhoshihoille alku- ja loppupistettä. Nyt yritin silmämääräisesti niitä sovitella samalle tasolle ja heittoahan sinne jäi. Eipä tuo käytössä tosin suuri kauneusvirhe ole.


Kaavana paidassa on Funny Sleeves (Ottobre 1/2012). Lyhensin vain hihoja kun jätin niistä rypytykset pois. Tämä on tehty 98 leveydellä ja 104 pituudella. Hyvä peruskaava hoikalle lapselle.

Miten voikin yksivärinen kangas muuttua kauniiksi paidaksi parilla pienellä yksityiskohdalla. Peruspaita twistillä.

Viikko korkattu! Piti tulostaa töissä yksi kuva seuraavaan projektiin, mutta niinhän siinä taas kävi, että menin töihin ja lähdin töistä. Siinä välissä ollut kahdeksan tuntia suhahti jonnekin. Huomenna uusi yritys.

Tiina

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Ompelu 40 %, pähkäily 10 %, purkaminen 50 %

Tässäpä setti, jossa ompelun osuus kokonaistekoajasta ei ole suurin. Sanoisin, että ompelu 40 %, pähkäily 10 % ja purkaminen 50 %.

Kaikki alkoi tästä pitsivetoketjusta. Ompelin sellaisen ensimmäisen kerran vaatteeseen. Silitin tukikankaat ja tikkasin. Tuli oikein kaunis. Tarkoituksena oli tehdä pääntie alavaralla, että olisin saanut vetoketjun yläosan aivan siihen pääntien juuren. Siitäpä ne ongelmat sitten alkoivat.


Ensimmäisen pääntiekaitaleen kanssa tuli ajatusvirhe leikatessa ja valmis pääntie jäi törröttämään rumasti. Purin tikkauksen, ja tikkasin uudestaan. Edelleen huono. Purin tikkauksen toistamiseen, tein aukileikkauksia, tikkasin kiinni ja totesin, että ei. Purin koko kaitaleen ja leikkasin uuden. Ompelin sen paikalleen aukileikattuun pääntiehen. Ei ollut helppo homma. Lopputulos hirveä. Yritin käyttää hirveyttä hyväkseni ja jotenkin jalostin pääntietä niin, että sain keskietukohtaan laskoksia. Toispuoleisia. Eikun purkamaan taas. Tässä vaiheessa alkuperäinen tavoite vetoketjun saamisesta ihan pääntiehen kiinni ei ollut kovin arvossaan ja leikkasin kaksinkertaisen kaitaleen, jonka ompelin pääntielle ja tikkasin kiinni. Kas näin, hyvä tuli.


Kolme iltaa meni tuon pääntien kanssa taisteluun. Mekon muokkasin Noshin paitakaavasta (Suuri Käsityö -lehti 5-6/2015). Käytin koon 92 kaavoja ja pidensin sen mekkopituuteen. Ompelin etukappaleelle kaarevan taskun, joka on kiinni toisessa sivusaumassa ja tarkoituksella vino.

Kun mekko oli valmis, totesin sen olevan liian väljä alaosastaan. Laitoin helmaan kuminauhan. Joku mekossa vielä tökki senkin jälkeen ja oli aika pähkäillä. Puranko taskun ja lyhennän helman. Hyppäsin purkamisvaiheen ohi ja leikkasin vaan helmasta kappaleen pois. Tasku näyttää nyt olevan vahingossa vino, mutta ihan sama.


Kaiken tämän sähläämisen jälkeen olen nyt tähän vihdoin tyytyväinen. Vaikka aikaa purkamiseen ja säätämiseen meni ihan järjettömästi, on tämä nyt sellainen, jota voi pitää. Edelliset versiot olisivat jääneet pitämättä.


Tunikan kaveriksi sopivat hyvin Aarrekidin kankaasta ommelut leggarit resoreilla. Sai olla tarkkana leikkaamisen kanssa, ettei haarasaumoista kurkistele mitään epämääräisyyksiä.


Housujen kaava on muokattu Ruusunpuna (Ottobre 6/2012).


Lopuksi totean, että olen ylpeä itsestäni. Vuosi sitten kärsivällisyys ei olisi riittänyt purkamiseen ja olisin siihen käytetyn ajan tuhlannut epätoivoiseen pelastamisyritykseen ilman purkamista.

Pirteää sunnuntaita!
Tiina

torstai 8. lokakuuta 2015

Kolmen kauppa

Nyt kun kangasostoni ovat tipahtaneet dramaattisesti ja lähes kaikki kuosilliset kankaat alkavat olla jo vaatteina, tulee tehtyä omasta kangaslaarista löytöjä. Kun tarpeeksi myllää, syntyy pareja. Niin löysivät nämäkin toisensa, yksivärinen college ja raitatrikoo. Taivaankappaleet olivat kohdallaan vielä sukeltaessani resorivarastooni, sieltä löytyi juuri oikeanvärinen puuttuva palanen tähän mekkoon.

Syntyi China Girl -mekkonen (Ottobre 4/2014) koossa 98.


Tämä oli suhteellisen työläs ommeltava. Saumurini on mallia manuaalinen kone, joten kaikki vähänkin paksummat kohdat pitää pyörittää käsipelillä. Rypytyskohdat ovat pahimmat. Mutta kaikki se aika ja käsipyörän rullaaminen kannatti, kaunis tästä tuli.

Toisen hihan jouduin leikkaamaan uusiksi kun ensimmäisessä raidat olivat vähän vinksallaan. Taskut ovat kiva yksityiskohta, tuo raitatrikoo tuo ne mekon uumenista hyvin esiin.


Malli on väljä, varsinkin hihoista. Tämähän on tarkoitettu ommeltavaksi paksummasta kankaasta, joten trikoo ei hihoissa ole paras vaihtoehto. Etukappalella harvakseltaan olevat laskokset ovat kivat. Tuollaisia pitäisi tehdä useamminkin.


Muistathan huomisen hyväntekeväisyyshuutokaupan. Lisää siitä täällä.

Viikonloppuni alkoi tänään. Parasta siinä on tällä hetkellä se, ettei ole mitään sovittua menoa. Ihanaa.

Iloista loppuviikkoa!
Tiina

tiistai 6. lokakuuta 2015

Roosanauha-hyväntekeväisyyshuutokauppa 9.10.2015

Perjantaina on ompeluryhmäni Roosanauha-hyväntekeväisyyshuutokauppa Facebookissa.

Osallistun tähän huutokauppaan nyt ensimmäistä kertaa ja vaikka oma panokseni ei suuri ole, menee jokainen euro tarpeeseen.

Tätä koon 50 pipo&kauluri -settiä saa siis huutaa perjantaina muiden ihanuuksien ohella. Ja kyllä, nämä ovat ihanat :)




Huutelimisiin!
Tiina