tiistai 29. syyskuuta 2015

Kangasrakkauteni

Vuosi sitten kesällä ihastelin Pehemiän Siskoni on aurinko -kangasta. Ostin sitä metrin tietämättä, mitä kankaasta ompelisin. Metristä on vuoden mittaan tullut useampi pipo lahjaksi.

Muistelin kankaasta jääneen vielä mekkopalasen verran Hertalle. Kangasvarastoja tyhjentäessäni pala osui käteeni ja sehän näytti niin pieneltä että arvelin etten saa siitä edes paitaa tehdyksi. Voi olla, että lapseni on vuodessa kasvanut :) Asettelin kaavat kankaalle ja sehän riitti juuri paidaksi.

Tähän kuosiin sopii aiemmin hyväksi toteamani Funny Sleeves (Ottobre 1/2012). Tämäkin on tehty 98 leveydellä ja 104 pituudella.


Hihoja on vaikea kuvata, mutta ovat päällä tosi kivat. Nyt kun olen tuonne Instan puolelle napsinut sovituskuvia, on se ollut joka kerta yhtä tuskaista. Yritän maanitella lasta kuvattavaksi ja mikäli siinä onnistun, ikiliikkuja ei pysy hetkeäkään paikallaan. Ja juuri kun olen nappaamassa kuvaa, iskee mallille kakkahätä.


Viime postauksessa mainitsin Prymin taikatussin. Tähän käytin sitä piirtämällä hihoihin kuminauharypytykselle linjan. Tussista on tullut luottovälineeni ratkojan ohella ;)


Kangas kuuluu kangasrakkauksiini. Olin säästellyt kangasta kun pohdiskelin, onko se liian surumielinen pienen lapsen vaatteeksi. Ei ole, ihana on.

Tiina

maanantai 28. syyskuuta 2015

Tossut tekevät prinsessan

Hertta rupesi muutama viikko sitten puhumaan ballerinatossuista tai oikeastaan ballerinakengistä. Tovin mietin, pitäisikö ostaa perustossut ja ommella niihin jotkut satiininauhat. Piipahdus läheiseen H&M:n myymälään kuitenkin yllätti ja jos rekissä roikkuu muutamalla eurolla valmiit tossut, ei tarvinnut enää miettiä, pitäisikö sellaiset yrittää askarrella itse.

H&M:ssa käynti latistaa yleensä ompelijanmieltäni. Kun katselen parin euron hintaisia paitoja, hiipii mieleen ajatus oman ompelun järjettömyydestä. Miksi ostan kalliimmalla materiaaleja ja käytän vapaa-aikani niiden ompeluun. Varsinkin kun rekissä roikkuu paitoja hienoilla printeillä, joita en itse pysty tekemään. Näissä tilanteissa provosoin itseni ajattelemaan lapsityövoimaa ja ekologisia näkökulmia ja sivuutan hienot paidat. Silti välillä masentaa.

Mikäpä sen masennuksen paremmin poistaisi kun paluu kotiin ja koneiden ääreen. Tämän paidan ommeltuani mietin tovin, olisiko pitänyt sittenkin valita pääntielle vaaleanpunainen resori tuomaan tyttömäisyyttä muuten niin poikamaiseen malliin.


Sitten muistin tekemäni vaaleanpunaiset housut. Kun nämä sujauttaa päälle ja kiskaisee ballerinatossut perään, on prinsessa valmis taas leikkeihin.


Housut on tehty Straight Stripes -kaavalla (Ottobre 4/2014) koossa 92. Pidensin sekä lahkeita että resoreita parilla sentillä. Hyvä kaava!

Paita puolestaan on tehty Noshin paitakaavalla Suuri Käsityö -lehdestä 5-6/2015. Kokoa 92 lyhensin muutaman sentin helmasta, paita vastaa kooltaan n. 92/98.


Hihoihin piirsin Prymin taikatussilla apuviivan taitteen ompelua varten. Tussi haihtuu kun kangasta vähän kastelee ja silittää.


Näin pyörähti taas viikko käyntiin. Perjantaisesta Kankaiden yöstä kotiutuu kangasta puolitoista metriä, yksi metri yksiväristä ja puoli metriä raidallista kangasta. Ei lähtenyt mopo keulimaan.

Tiina

perjantai 25. syyskuuta 2015

Kansikuva

Aina kun olen selannut Ottobren numeroa 6/2012, olen jäänyt tuijottelemaan kannen mekkoa. Etukappaleen röyhelöt näyttävät kauniilta, mutta olen ajatellut, etten saa mekkoa onnistumaan. Ompeluitsetuntoni voi parhaillaan hyvin, joten nyt oli oikea aika kokeilla kaavaa.

Kangaskapinalta housukankaaksi tilaamani farkunsininen velour ei näyttänytkään kotona enää housu- vaan mekkokankaalta. Ja kuin tarkoituksella Verson Puodin ruosteenvärinen trikoo oli kangaslaarissa velourin vieressä ja tajusin, miten hyvin niiden värit osuvat toisiinsa. Kävin äkkiä poistamassa trikoosta laittamani myynti-ilmoituksen.


Mekko on tehty Aamurusko-kaavalla koossa 98. Kun googlettelin, millaisia versioita kaavasta on tehty, löysin vain muutaman osuman ja niiden perusteella mekko näytti todella muhkealta. Päätin jättää rypytetyn alaosan pois ja kavensin mekkoa reippaalla kädellä.


Ohjeessa nuo etukappaleen rypytetyt palat oli leikattu interlockista, mutta samanvärisen trikoon puuttuessa tein ne myös velourista. Huomasin kangasta leikatessa, että siitä lähtee todella paljon nukkaa, joten halusin varmistaa etteivät reunat rupea vahingossakaan purkautumaan ja huolittelin palojen reunat siksakilla.

Täysin samanväristä resoria en tietenkään löytänyt, joten kokeilin ensimmäistä kertaa kantata velourilla. Lähinnä olin huolissani, tuleeko pääntiestä liian pieni. Ei tullut, hyvin sujahtaa päälle ja pääntie on itseasiassa aika väljä. Joustavammasta kankaasta pienentäisin kyllä sitä. 


Hihat ovat aika veikeät ja tuovat oman jujunsa mekkoon. Leggarit on tehty saman lehden Ruusunpuna-kaavalla. On muuten aika veijari kuvattava tuo velour.


Oli kiva ommella taas itselle uudenlaista kokonaisuutta. Nuo etukappaleen röyhelöt pitää muistaa hyödyntää jossain muussakin vaatteessa.

Aloitin juuri Kankaiden yön päivystyksen. Kangaslakko on kestänyt nyt pari kuukautta, voi olla että tänään tulee sille stoppi.

Iloista viikonloppua!
Tiina

tiistai 22. syyskuuta 2015

Joskus ideat pitäisi jättää ideoiksi

Bloggaamista odottaa kasa valmiita vaatteita. Oikeastaan ne odottavat auringonvaloa, että saisin ne valokuvattua. Insta on päivittynyt viime viikkoina blogia ahkerammin ja sieltä voi käydä kurkkimassa esimakua siitä, mitä tännekin on jossain vaiheessa odotettavissa. Blogia en kuitenkaan meinaa unohtaa :)

Kesälomalla surffailin DaWandassa ja hourahdin tähän sateenkaarikankaaseen. Tilasin sitä ja paketin avattuani fiilis oli; nääh, ei nappaa yhtään. Eräänä iltana lenkillä sain idean käyttää kangasta alikeompeluun. Vielä hienommalta ajatus tuntui kun keksin leikata kankaan pilven muotoon. Fiilis oli korkella, nyt tulee kyllä hieno paita.

Lopputulos on piilossa kirjoituksen lopussa.

Ensinnäkin pilvestä tuli liian iso. Toisekseen kuviollinen kangas ei sovi siihen yhtään. Kolmannekseen pinkki paitakangas on joka suuntaan venyvää ja vanuvaa trikoota (ihanan pehmeää tosin) ja paidan sivut näyttävät eripituisilta - varmaan ovatkin. Yöpaidaksi paita kelpaa jos saan joskus tehtyä sille pariksi housut. Positiivista paidassa on kuitenkin alikeompelun tekninen onnistuminen. Pitää kokeilla toistekin ;)

Onneksi kangasta jäi sen verran, että sain siitä jotain järkevääkin aikaiseksi. Tämä paita on ommeltu Heilt spesiell og jubel -kirjan sivun 38 Froskegenser-kaavalla. Koko on 104 ja jätin edestä pisarahalkion pois.


Vaatteena kangas miellyttää jo silmää, vaikka en tajua, miksi nuo sateenkaaret on pitänyt asetella nurinkurin.


Ja tässä tämä kokeilu. Mihin lie kaapin perukoille jo hautautunut. Puolustuksekseni sanon, että kuvassa paita näyttää paremmalta kuin mitä se todellisuudessa on :)


Alkuviikon sairastupapäivien jälkeen arki kutsuu huomenna. Ihanaa, pääsen haistelemaan ulkoilmaa. 

Tiina

maanantai 14. syyskuuta 2015

Pusakkata pukkaa

Tulin vain kertomaan, että ompelin taas Dinosaur-kaavalla pusakan.


Tämä on nyt neljäs laatuaan. Ensimmäisestä tuli tyttömäisin ja eilen blogiin lisätyt ovat enemmän unisex-vaatteita. Samaan osastoon menee tämäkin. Useamman viikon pyörittelin tätä Aarrekidin kangasta käsissäni ennen kuin siitä alkoi mielessäni vaate muotoutua. Kangas on ihana, mutta yhdistyy mielessäni vain vauvojenvaatteisiin.


Kaikki pusakat eroavat toisistaan hieman ja tästä taisi tulla kaikkein reiluin. Helmaan lisätty resori tuo vähän liikaa pituutta, olisi pitänyt jättää itse paita lyhyemmäksi. Kooltaan tämä lienee n. 98/104. Dinosaur-kaava löytyy Ottobren numerosta 3/2014.


Meinasin jättää sirkat pois, mutta sitten muistin ompeluremonttini. Ei pidä mennä sieltä mistä aita on matalin. Kämmenet hikisenä testasin sirkan laittamista tilkkuun ennen valmiin työn rei'ittämistä. Oman haasteensa hommaan tuo se, että olen hävittänyt pihdeistä ne osat, joilla tehdään kankaaseen reikä. Niinpä survon ne ratkojalla. Ja siinä on tietysti omat haasteensa ettei vahingossa survaise liian isoa reikää. Tällä kertaa onnistuin. Nyöri menee vain sirkkojen välistä, eikä sitä voi käyttää kiristämiseen.


Kauluksen vuori ei varmaan käytössä paljon näy, mutta yritin valita etukappaleelle kaikki suosikkieläimet. 

Noin, riittäisivätköhän nämä pusakat nyt hetkeksi :) 

Tiina

PS. Kangaslakko on vieläkin pitänyt. Huomenna tosin meinaan piipahtaa Eurokankaassa resorinmetsästyspuuhissa. 

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Pesukarhupari

Samalla kaavalla vähän muokaten tuli kaksi ihan erilaista vaatetta.


Myös kankaiden pesukarhut ovat hyvin erityylisiä. Hupparin kankaasta olen nähnyt hurmaavia vauvanvaatteita ja olikin vaikea keksiä, mitä siitä ompelisi kolmevuotiaalle. Koska kangasta oli reilu pala, päätin ommella siitä hupparin, jonka huppu on leikattu taitteelta. Kaavana molemmissa on Dinosaur (Ottobre 3/2014) koossa 98.


Huppariin en muistaakseni tehnyt mitään muokkauksia, hupun kanttasin tosin hieman ohjeesta poiketen.


Kun Hertta näki minun leikkaavan tätä kangasta, hän sanoi huolestuneena "älä leikkaa päiväpeittoani". Olin aiemmin ehtinyt ompelemaan samasta kankaasta nimittäin Hertan sänkyyn uuden päiväpeiton. Ei pelkoa rakas lapseni, ei äidiltä kankaat ole lopussa :)


Toinen versio on savupiippukauluksella. Tästä tykkään tosi paljon, vaikka on tyyliltään ehkä hiukan poikamainen. Tähän lisäsin helmaan resorin ja täytyy sanoa, että resorillinen helma miellyttää omaa silmää enemmän.


Molemmat vaatteet olivat tosi nopeita ommella ja vaikka kaava onkin väljä, tykkään tästä mallista.


Viikonloppu alkaa lähestyä loppuaan ja ensi viikolle ei ompeluaikaa ole tiedossa. Pitää käyttää illat uusien kaavojen etsimiseen ja kankaiden leikkaamiseen. Muutama ajatus mielessä jo muhii, katsotaan mitä niistä jalostuu.

Iloa viikkoosi!
Tiina

torstai 10. syyskuuta 2015

Poimutetut hihat ja kangaslakkopohdintaa

Ompeluremonttini on hyvällä mallilla. Kankaita olen ostanut viimeksi heinäkuussa ja elokuun alun ompelujumin jälkeen olen kokeillut paljon uusia kaavoja. Funny Sleeves (Ottobre 1/2012) valikoitui uutena kaavana kokeiltaviin. Tämä pääsee kokeilusta jatkoon.


Kaavan piirsin 98 leveydellä ja 104 pituudella ja lopputulos vastaa nyt n. 98 kokoa. Hihapoimutukset sopivat tähän kankaaseen täydellisesti. Kangas on kaunis, mutta en millään keksinyt mitä siitä ompelisin. Kun törmäsin tähän kaavaan, kävin nappaamassa kankaan pois Kangashamstereista, olin sen jo myyntiin ehtinyt laittaa.

Nämä poimutukset eivät mielestäni sovi kaikkiin kuoseihin ja haluaisin kokeilla samaa kaavaa pian uudestaan. Nyt ei vaan kangaslaaristani löydy yhtään kaavalle sopivaa kuosia! Tämä voisi kyllä olla aika mukava yksivärisestä kankaasta tehtynä. Ehkä sellainen sitten seuraavaksi.


Kangaslakollani ei ole mitään päättymispäivää, ostan seuraavan kerran kankaita kun siltä tuntuu. Nyt vaan tuntuu siltä, että haluan pienentää nuo olemassaolevat varastot ja haastaa itseäni löytämään niille sopivat kaavat. Ja jos en löydä, kangas joutaa myyntiin.


Iloista viikonloppua, minulla se alkoi tänään!
Tiina

torstai 3. syyskuuta 2015

Puputakki deluxe

Nähdessään tämän kankaan kangaslaarissani, Hertta hihkaisi "puputakki"! Samasta kuosista löytyy nimittäin jo ruskea ja violetti puputakki. Molempia on pidetty ihan hurjasti, joten oli helppo päätös tehdä joukon jatkoksi vielä pinkki versio.


Kaava on erittäin hyvä, Cloudy Day (Ottobre 4/2013). Kaavat löytyi valmiina 92 leveydellä ja 98 pituudella, lisäsin vain hihoihin ja helmaan vähän pituutta. Kooltaan tämä vastaa nyt n. kokoa 98. 


Muokkasin etukappaleita jättämällä nappilistat pois ja lisäämällä yläosaan vähän leveyttä. Etukappaleet menevät päällekäin vain yläosasta ja kiinnitys on siis yhdellä nepparilla.

Pinkki versio on nyt puputakkien deluxe, jaksoin nimittäin väkertää tähän taskut. Eihän niissä oikeasti niin hirveästi ole lisätyötä, mutta pelottaa aina, että mokaan homman taskuvaiheessa. Kangas on onneksi niin armollinen, että taskujen lievä epäsymmetrisyys hukkuu kuosiin. Taskut on ommeltu sivusaumojen päälle ja jatkuvat takakappaleelle.


Tämäkin kangas on löytö Murun Ysmyiltä. Pinkki on kyllä näistä puputakeista suosikkini.


Mahtaakohan tätä kuosia olla vielä jossain muussa värissä? :)

Tiina

tiistai 1. syyskuuta 2015

Aivan tavallinen college

Ompelin aivan tavallisen collegen. Kaavaksi valitsin Noshin paitakaavan Suuri Käsityö -lehdestä 5-6/2015. Kokoa 92 lyhensin muutaman sentin helmasta, paita vastaa kooltaan n. 92/98.


Kuvien kanssa kävi pieni kömmähdys ja onnistuin poistamaan sen ainoan kuvan, jossa koko paita näkyi. Nyt saat kasata paidan kokoon näistä palasista.


Tämä oli nopea paita ommella. Suosittelen.


Sen pituinen se.

Tiina