sunnuntai 30. elokuuta 2015

Lapsen oma valinta

Päätin kesällä antaa Hertan valita yhden kankaan Pehemiän trikoovalikoimasta. Kun rupesimme katsomaan sivuja iPadilla, ajattelin hänen valitsevan ensimmäisen silmään osuvan kankaan. Hän kuitenkin yllätti ja katseli kankaita jonkun aikaa, kunnes totesi haluavansa tätä kisukangasta. Valintaa ei selkeästi tehty värimaailman perusteella vaan nimenomaan kisut ratkaisivat pelin. Olin oikein tyytyväinen valintaan, olin tätä kangasta itsekin monesti katsellut ostoaikeissa.


Heilt spesiell og jubel -kirja on asustellut kirjahyllyssä jo useamman kuukauden. Olen sen monesti selaillut läpi, mutten ole saanut aikaiseksi kokeilla mitään kirjan kaavoista. Siihen on varmasti vaikuttanut voimakkaasti retrokuosiset vaatteet. Ompeluremonttiini kuuluu uusien kaavojen kokeilu, joten tästä kirjasta oli hyvä aloittaa. Paita on tehty sivun 38 Froskegenser-kaavalla. Hertta käyttää normaalisti kokoa 92/98, mutta nyt valitsin koon 104.

Pääntien pisarahalkio oli niin pieni, että ajattelin olevan täysi mahdottomuus ommella siihen kanttia, mutta siinä se nyt on. Aivan turhake sinällään kun ei se paidasta kunnolla erotu. Olisi pitänyt valita erivärinen resori.


Hiha on leikattu taitteelta ja ehkä kädentietä lukuunottamatta hiukan turhan väljä omaan makuuni. Muutoin kyllä tykkään paidasta ja helmaresori sopii malliin kivasti.


Tästä kokeilusta jatkoon pääsevät molemmat, sekä kaava että lapsi makutuomarina.

Iloista sunnuntain jatkoa!

Tiina

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Piilotetut laskokset

Olen havahtunut ajatuksissani toteamaan jonkun kuosin liian lapselliseksi kolmevuotiaalle. Nyt kun tarkemmin analysoin, lapsellinen on ehkä liian negatiivinen kuvaus. Toiset kankaat vaan sopivat mielestäni paremmin vauvanvaatteisiin. Voiko joku kuosi taas olla liian aikuismainen vauvalle? No, se on sitten toinen pohdinta se.

Tämä Pehemiältä tilattu kuosi on kaunis, suloinen, herkkä, romanttinen ja yhtäaikaa tarpeeksi lapsellinen sekä "aikuismainen" kolmevuotiaalle.


Mekko odotti leikattuna reilun kuukauden. Jotenkin oli vaikea tarttua hommiin. Kangas rupesi mietityttämään ja laskosten rypyttäminen kehtuutti. Niin, löydätkö mekosta laskokset? :)

Siellähän ne ovat, vyötärön korkeudella. Käytössä näkyvät varmaankin paremmin, nyt hukkuvat hyvin tuonne kuosin sekaan. Laskokset löytyvät myös takakappaleelta.


Mekon kaava on yhdistelmä Banana Sweet'sta (Ottobre 1/2014) ja Autumn Forest'sta (Ottobre 4/2014) noin koossa 92/98. Kun sain tämän valmiiksi, pääsi taas huokaus. Tulipa kaunis ja miksi ihmeessä se aloittaminen oli niin vaikeaa.


Olen tällä viikolla taas päässyt ompeluvauhtiin. Ja kangasostolakko on pitänyt! Säästyy kamalasti aikaa kun ei tarvitse joka päivä käydä kurkkimassa monen kaupan tarjontaa, ettei vaan olisi tullut uutuuksia tai alennuksia jonnekin.


Tämän mekon kaava on yksi suosikeistani. Pienellä vaivalla saa mekkoon kivan lisän. Olen nyt ryhdistäytynyt kokeilemaan uusia kaavoja sekä ujuttamaan erilaisia jujuja ompeluihin. Motivaation lisääntymisen myötä myös taidot kasvavat.


Keskellä viikkoa jo mennään!

Tiina

maanantai 24. elokuuta 2015

Vinkkini nappilistan ompeluun

Vinkki 1: Googlaa valmiita ohjeita :)
Itse pohdiskelin näiden kolmen välillä ja päätin valita viimeisen, koska toteutustapa oli tuttu aiemmasta nappilistaompelusta. Ottobren ohjeiden avulla en vaan päässyt toivottuun lopputulokseen. 

Näin
Tai näin
Itse tein näin

Ennen tämän paidan ompelua kokeilin tehdä nappilistaa toiseen työhön ja tähän tein siitä viisastuneena parannuksia.


Vinkki 2: Kun ompelet varsinaisia listoja kiinni paitaan, ompele aivan sinne alakulmien aukileikkauksien kärkiin asti. Ohjeessa puhuttiin puolen sentin aukileikkauksista, mutta itse tein hieman pidemmät. Käytin merkkauskynää leikattavan alueen piirtämiseen ja samalla piirsin leikatun aukon ympärille reunustuksen puolen sentin päähän. Sitten leikkasin aukileikkaukset piirrettyihin kulmiin asti, jolloin niistä tuli hieman puolta senttiä pidemmät.

Vinkki 3: Jos saumanvarojen tikkaus pääntiehen arveluttaa, tee pääntiekanttaus kaksinkertaisena ja ompele saumanvarat käsin kiinni sisempään resorikappaleeseen. Valitsin tämän tavan ensisijaisesti siksi, että käytettävissä ei ollut resorinväristä lankaa. Ompelukoneeni myös yskähtelee helposti paksumpien kohtien kanssa ja saattaa sylkäistä sellaiset lankasotkut, että halusin välttää ne. Käsinompeluun ei oikeasti mennyt kauan.


Vinkki 4: Jos teet kaksinkertaisen resorikanttauksen ja haluat käyttää sen tikkaamiseen kaksoisneulaa, tee se ennen kuin ompelet nappilistat paikalleen.

Vinkki 5: Älä käytä paksuinta mahdollista tukikangasta varsinkaan jos paita ja nappilistat ovat trikoota. Tein tämän virheen ensimmäisen paidan kanssa ja nappilista saumanvaroinen tönköttää rumasti paidasta.

Vinkki 6: Go for it. Tämän paidan nappilista on kolmas ikinä ompelemani. Ei se oikeasti ole vaikeaa, pelottavaa ehkä, muttei vaikeaa :)


Paidan kaavana on Noshin paitakaava Suuri Käsityö -lehdestä 5-6/2015. Piirsin koon 92, joka näytti valtavalta, joten lyhensin hieman helmaa. Mietin ommellessa, näyttävätkö hihansuut hassuilta kun kaksoisneulatikkaus on tehty ennen hihasaumojen ompelua, mutta ei ollenkaan. Tikkasin saumanvarat parilla pistolla kiinni hihojen sisäpuolelle, joten ne eivät pistä ollenkaan silmään.


Kangas on löytö Murun Ystävämyynnistä heinäkuun lopulta. Aika poikkeuksellinen värimaailma minulle, mutta tykkään kyllä! Sekä paidasta että nappilistasta.

Tiina

tiistai 18. elokuuta 2015

Tunikat tuplana

Hyvä kaava pääsi käyttöön uudestaan, kahteen otteeseen vielä. Nyt pienensin hiukan pääntietä ja kokeilin tehdä helmarypytystä eri kohtiin. Parhaimmaksi totesin kuitenkin ensin kokeilemani järjestyksen eli yksi ohjeen mukaiseen kohtaan, toinen ommel sen alapuolelle ja toinen yläpuolelle.


Tunikoiden kaava on Princess (Ottobre 4/2012) koossa 92.


Ihanasta koirakankaasta ompelin aiemmin mekon onnettomilla kohdistuksilla, joten nyt oli näytönpaikka. Tämän erän voitin minä (niin edellisenhän minä hävisin, sitä ei voittanut kukaan) ja koirat kurkkivat symmetrisesti. Aikamoinen jumppa siinä olikin kun en halunnut leikata hukkapaloja jättäen.


Tämä Ainolasta ostettu tyttökangas piti käydä laittamassa ostoskoriin kun näin ompeluryhmässä tästä vaatteita. Tykkään näistä isoista kuvioista ja onhan tässä äidin ja tyttären kestosuosikkeja, pupuja.


Olen ommellut viimeksi - öö - en muista milloin. Varmaankin heinäkuussa, jolloin nämäkin ovat valmistuneet. Kangaslakko on pitänyt, mutta eihän ne varastot sieltä itsestään hupene. Ensi viikolle on toiveissa saada ompeluaikaa, nyt keskityn leikkuuhommiin. Uusia kaavojakin on tarkoitus kokeilla. 

Tiina

tiistai 11. elokuuta 2015

Epäsetti ja Kolme erilaista blogia -haaste

Berliinistä tarttui mukaani palanen ihanan pehmeää joustocollegea. Kovasti haaveilen aina vetoketjullisista vaatteista, mutta peräännyn viime hetkillä helposti. Koska kangas oli osa edullista yllätyspakettia, eikä ollut muuta menetettävää kuin hukkaan heitetty ompeluaika, päätin tehdä siitä vetoketjullisen pusakan. Pohjana käytin Panda-kaavaa (Ottobre 3/2012) koossa 92. Jätin siitä hupun pois ja korvasin nepparit vetoketjulla. Hihansuihin olisi ilmeisesti pitänyt ommella framilonit, ne unohdin kokonaan. Kaava on aika väljä, mutta ajattelin, että pusakan alle tulee laitettua kuitenkin trikoopaita, joten väljyyttä saa ollakin.


Silitin etukappaleisiin tukikankaat ja valitsin vetoketjuun sopivat resorit. Harmi vaan, etten tajunnut valita vetoketjun hammastuksen väristä resoria. Peilasin tietysti resoria vetoketjun kangasosaan, joka ei valmiissa työssä näy ja nyt resorit pomppaavat omaan silmään liian vaaleina.

Mutta se vetoketju. Kaikki meni täydellisesti. Usko vetoketjuihin on nyt vahva.


Myöhemmin löysin kangaslaaristani aika samansävyistä harmaata joustocollaria, josta ompelin vaihteeksi oikeat housut (enkä leggareita!). Settiä näistä ei ollut tarkoitus tulla, mutta menee sellaisenakin. Todella hyvä housukaava löytyi Ottobresta 4/2014. Straight Stripes -kaavan piirsin koossa 92 ja pidensin sekä lahkeita että resoreita sentillä, parilla. Erinomainen kaava hoikalle lapselle. Tilasin toissa viikolla useampaa yksiväristä kangasta juuri tätä kaavaa varten. Elokuun olen ajatellut olevani kangaslakossa. So far so good.


Kaksi saamaani blogihaastetta on odottanut reagoimista :)

Q&A Liebster Blog Award -haasteeseen ehdin jo kertaalleen vastata, joten kiitän ja kumarran Sonjalle DoberMami -blogiin! :)

Sannalta Kangaslampi -blogista sain puolestaan Kolme erilaista blogia -haasteen. Kiitos Sanna! Sinun blogiasi en itseasiassa ole seurannutkaan, nyt pitää tehdä asiaan muutos :)

Poimin omalta lukulistaltani seuraavat blogit.

Ilolla tehty -blogia seuraan ompeluiden ohella erityisesti myös tekstien vuoksi, ne saavat suupielet ylöspäin. Näin :)

Nuutikki-blogissa on ihania ompeluita laidasta laitaan. Erityisesti tyttöjen vaatteita sekä kekseliäitä ideoita vaklaan ahkerasti.

Mumintalo-blogi on ihanan hersyvä. Vaatteita tulee liukuhihnalta ja repertuaari on laaja. Tykkään myös blogin teksteistä.

Jos listalla oli joku sinulle uusi blogi, käy klikkaamassa. Saatat ihastua.

Toin blogini myös 2010-luvulle liittymällä instaan (tsekkaa sivupalkki)! Instaa käytän enemmän fiilistelyyn ja sinne laitan myös palasia vaatteista käytössä.

Kesäflunssa alkaa olla voitettu. Lievä ompelujumi tosin meinaa vaivata. Onko sillä joku yhteys kangaslakon kanssa?

Tiina

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Olkarypytyksiä ja leggareita

Uusimman Ottobren (4/2015) Animal Portraits näytti kivalta tunikalta olan yksityiskohtineen. Olen jo pitkän tovin miettinyt tekeväni vastaavanlaisen, mutta kaavoitus on jäänyt. Tartuin siis valmiskaavaan.

Omituista tosin, ettei missään lehden mallikuvassa näkynyt oleellisinta tunikasta, olkarypytyksiä. Ompeluohjeiden perusteella en ymmärtänyt, kuinka ne olisi tarkoitus ommella, joten tein kaksi versiota. Molemmista jätin ohjeen tereen pois. Ensimmäisessä versiossa taitoin vaan kankaan päällekkäin.


Toisessa versiossa ompelin suoraompeleella pätkän yhteen ennen kankaan taittamista. Tykkään tästä enemmän, jää selkeämpi taitos ja näyttää kauniimmalta.


Ompelin tämän harmaan ensin ja sivu- ja hihasaumoja ommellessa kiinnitin huomion leveään hihansuuhun. En ollut muistanut laittaa siihen framilonia ja olin sen ehtinyt jo kantata. Purkaminen ei huvittanut, joten saumuroin vain hihaa pikkasen kapeammaksi.


Malli sopii kuitenkin paremmin yksiväriseen kankaaseen. Kuosilliseen meinaa pienet yksityiskohdat hukkua.

 
Nämä tunikat on tehty 92 leveydellä ja 98 pituudella. Pääntiestä tuli hiukan väljä, sitä pienentäisin seuraavaan versioon. Helmaa saksin loppuvaiheessa vapaalla kädellä, koska en saanut etu- ja takakappaleita tasapainoon. Liekö joku kaavanpiirtovirhe.

Näihin yläosiin tein myös parit värikkäämmät leggarit. Molemmat on ommeltu Ruusunpunalla (Ottobre 6/2012). Kesäloman yksi kangaskauppavisiitti osui Varkauden Koot.fi -kauppaan. Harmaa tunikakangas on sieltä, samoin tuo pastellisävyinen kangas. Sen ostin aarrelaatikosta, josta sai kauhoa kassiin 10 eurolla niin paljon kankaita kuin mahtui. On muuten ihana kangas, täydellinen leggareihin.


Harmaaseen tunikaan käyvät nämä molemmat.


Kesäiset päivät saapuivat, samoin kesäflunssa. Onneksi tosin vasta minuun, toivottavasti muu perhe tältä säästyisikin. Aurinkoa sunnuntaipäivääsi!

Tiina

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Kannatti kokeilla

Pehemiän työhuoneelle tyhty visiitti täydensi kangaslaaria tällä PaaPiin kankaalla. Minulla on tätä entuudestaan keltaisena ja kuosi itsessään ei ollut mikään pakko-ostos, mutta tuo väri. Harvoin näkee näin kaunista vaaleanpunaisen sävyä.


Halusin kankaasta väljän hupparin. Löysin kivan mallinkin, Dinosaur (Ottobre 3/2014). Piirsin kaavat koossa 98 ja tajusin vasta siinä vaiheessa, että huppu leikataan taitteelta. Ei mennyt aavistus väärin todetessani, että kangas ei nyt kyllä siihen riitä. Kaavat jemmaan ja kangas toiseen.


Kesken jonkun arkipuuhastelun lamppu syttyi. Jospa tekisinkin hupun tilalle pystykauluksen. Hyödynsin siihen hupun kaavaa, lisäsin vain yläreunaan pari senttiä korkeutta ja suoristin takasauman. Halusin kaulukseen nyörin ja alkuperäinen ajatus oli tehdä kaulukseen kuminauhakuja, johon olisin laittanut kuminauhan pussittamaan kaulusta ja sitten vain nyörin koristeeksi. Kun olin kauluksen leikannut, kävi aika selväksi, että lisäämällä siihen kuminauhan on kuristuspussi valmis. Miten en ollut moista tajunnut leikatessa.


No, nyörin kuitenkin sain, vaikka melkein meinasin sen tupeloida. Sirkkarenkaiden kanssa minulla on hankala historia, joten testailin ensin tilkkuun. Iskin muutaman miten sattuu. Kun totesin, että tällä tekniikalla ei valmista tule, kaivoin ohjeet esiin. Oli muuten aika taiteilua, että sain harmaan kankaan vielä ommeltua paikalleen, sen verran yläreunaan olin sirkat tintannut. Nyöri menee koristeena vain sirkkojen välistä eli ei kierrä koko kaulusta. Itselleni muistiin, että seuraavaan versioon pitää ommella kauluksen kankaat ensin yhteen ja laittaa vasta sitten sirkat paikalleen. Sirkkojen taustalle silitin palat tukikangasta.


Helmaan lisäsin jonkun sentin ja sinne kuminauhakujan. Hihoihin en halunnut resoria, joten pidensin ne ja kun totesin niissä leveyttä riittävän, rypytin hihansuut framilonilla ennen kanttausta. Tästä pusakasta tuli kyllä juuri sellainen kun ajatuksiini sen kuvittelin. Kangaslaarista yksi jos toinenkin kangas taitaa päätyä tälle kaveriksi.

Tiina

maanantai 3. elokuuta 2015

Pussukkabisneksiä

Jos saisin ompelusta elantoni, se ei tulisi pussukkabisneksestä. Oppimiskaari vaikuttaa sen verran pitkältä, että en hetkeen näe tekeväni pussukkaa tehokkaasti. Näillä saatesanoilla paljastan, mihin kahteen pieneen työhän käytiin viime perjantaina useamman tunnin.

Tähän 40-vuotislahjaan.


Ja tähän 5-vuotislahjaan.


Ompelin ensin prinsessapussukan näillä ohjeilla. Koska pussukkaan tuli pitsivetoketju, en pystynyt seuraamaan täysin ohjeita. Mittasuhteiltaan pussukka kuitenkin vastaa ohjeen pussukkaa. Alakulmien kolmioita en tosin leikannut pois vaan ompelin kulmat saumat kohdistaen ja ylimääräisen osan poisleikaten. Olin varautunut tekemään näitä kaksi kappaletta, harjoituskappaleen ensin Hertalle. Ensimmäinen kuitenkin onnistui niin hyvin, että se lähtee lahjaksi viisi vuotta täyttävälle kummitytölleni. Sisälle sujahtaa vähän pinnejä ja hiuslenkkejä. Muita vinkkejä pussukan täytteeksi otetaan vastaan :)

Molemmat pussukat on vuoritettu puuvillalla. Silitin myös päällimmäisiin kankaisiin tukikankaat.


Ensimmäiseen pussukkaan meni sen verran aikaa, että ajattelin ajansäästön kannalta ommella toisesta pussukasta littanan. Nooh. Yhtään se ei kyllä hommaa nopeuttanut. 

Miszkomaszkon nukkekangas on tosi suloinen ja leikkasin siitä nyt ensimmäisen nukkeparin käyttöön. Piirsin tytölle kasvot googlettamalla, millaisia versioita näistä on tehty. Hahmottelin kasvot ensin vesiliukoisella merkkauskynällä. Kun rupesin kiinnittämään varsinaista tussia silittämällä, sumutin kankaalle hiukan vettä saadakseni merkkauskynän pois. Toinen silmä tietysti vähän levisi. Onneksi sain sen paikattua suurentamalla silmiä. 

Toinen kömmähdys kävi siinä, etten tajunnut leikata kaikkia pussukan sivuja auki vaan toinen sivu on leikattu taitteelta. Mitenkäs laitat nätisti pitsivetoketjun siihen. Nyt leikkasin ylimääräisen osuuden siitä pois ja tikkailin vaan kiinni. Vetoketjun reuna rupesi kuitenkin vähän purkautumaan, joten jouduin sitä vielä erikseen siksakkaamaan. Nurjalta näyttää vähän tökeröltä. Aika paljon sain aikaa käytettyä myös ratkojan kanssa vuoria ommellessani. Perjantaina oli sellainen olo, että ei hetkeen pussukoita, kiitos. Olen näihin kaikesta huolimatta ihan tyytyväinen, varsinkin prinsessapussukasta tuli oikein söpöinen.


Tänään alkoivat työt. Eipä siitä sen enempää. Onneksi aurinko kuitenkin paistaa.

Tiina