lauantai 27. kesäkuuta 2015

Mekkotehdas(ko?)

Mekkoja tulee välillä liukuhihnalta. Tulee vaihtelunkaipuu. Kaipuu muuttui tällä kertaa puuvillasta ompeluksi. Vaatteita en ole siitä hetkeen ommellutkaan.

Mekkotehtaasta löytyi tälle Marimekon klassikkopuuvillalle oikea malli, Alviina. Kovasti kehuttu kirja oli mielestäni vähän ristiriitainen. Tämä on ensimmäinen mekko, jonka siitä ompelin ja vaikka olen jo ompelukokemusta jonkun verran hankkinut, jäi kirjan ohjeet vähän ohuiksi. Plussaa kuitenkin kuvallisista nappihalkion ohjeista.


Kaava on 86/92 leveydeltä ja 98/104 pituudelta. Aika väljänoloinen, mutta sopii puuvillalle. Katsoin mallia ja ajattelin, että tässäpä nopea ja helppo mekko. Nooh, jos olisin minimoinut virheet ja ompelukone olisi ollut yhteistyökykyinen, näin olisi varmasti ollutkin.

Mutta menin heti metsään nappihalkion kanssa. Jos tekee jotain käyttämättä omia aivoja puhtaasti kirjallisia ohjeita noudattaen, kannattaisi edes varmistaa, että tekee todella ohjeiden mukaan. Ompelin nimittäin nappihalkiokankaan mekkoon väärinpäin. Koska olin ehtinyt jo halkionkin leikata, en viitsinyt purkaa. Ajattelin, että lopputulos ei voi ainakaan siistimpi olla. Ja jäähän nappihalkiokangas kokonaan nurjalle, joten ei näy käytössä. Lankasilmun päät olin hölmönä jättänyt liian pitkiksi ja nehän putkahtivat esiin halkion toisesta reunasta. Yritin leikellä niitä tyvestä mahdollisimman näkymättömiksi. Ja taitavat ne tuonne napin alle oikeasti jäädäkin piiloon. Lankasilmun tein palasta vinokaitaletta.


Alavaran ja nappihalkion ompelujärjestys jäi jotenkin sekavaksi ja luulen, että jossain meni mönkään. Niinpä mekko ei ole sisäpuolelta kovin edustuskelpoinen. Tikkasin alavaran vain kertaalleen päältä vastoin ohjeita. Sen reunat ylsivät olkapäillä hihojen saumanvaroihin asti, joten tikkasin ne niihin kiinni. Eiköhän pysy paikallaan noinkin.


Tätä soviteltiin jo keskeneräisenä päälle ja näytti oikein kivalta. Luulen, että tästä tuli myös aika pitkäikäinen kun voi käyttää tunikana trikoopaidan päällä.


Iloista viikonloppua,
Tiina

2 kommenttia:

  1. Saman asian olen huomannut, että aina ei kannata orjallisesti noudattaa kirjallisia ompeluohjeita. Joskus hyvin yksinkertainen asia on saatu käännettyä varsin vaikeaksi ja omin ohjein olisit jo saanut valmista. Kuvailemasi "virheet" eivät kyllä valmiissa mekossa päällepäin näy ollenkaan! Todella siistiä jälkeä ja kaunis mekko :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Totesin tämän kanssa, että tällä kertaa purkaminen ei kyllä vie parempaan lopputulokseen vaikka yleensä onkin juuri toisin. Oli kiva tehdä vaihteeksi puuvillaista, on varmasti myös mukava päällä kun hellekelit joskus tänne saapuvat.

      Poista