maanantai 29. kesäkuuta 2015

Kesäherkku

Kukapa ei pitäisi vesimeloneista. Tätä ommellessani muistelin erästä ihanaa vesimelonidrinkkiä, jota on tullut jokunen maisteltua vuosikymmen sitten. Lapsena kauhoin kerralla puolikkaan vesimelonin lusikalla suuhuni. Tämä kesäherkku kuuluu siihen osastoon, jota voisin popsia elääkseni.


Käpyseltä tilattu ihanan ohut vesimeloniprintti taipui tiimalasimekoksi kokoa 92. Kaava on Free Stars (Ottobre 1/2015). Hihat jätin pois, pidensin kädenteitä kolme senttiä ja tein niihin kaksinkertaisen päärmeen. Muutoin tein kaavan mukaan ilman taskuja. Rypytyksen tein puolattavalla kumilangalla ja ompelin ihan silmämääräisesti suoraompelella noin kainalon ja navan puoliväliin. Taisin ommella vähän vinkuraan.


Mekosta tuli kyllä juuri sellainen kuin olin haaveillutkin. Huomenna meidän perhe lähtee reissuun ja päivälämmöt kohoaa ennusteen mukaan yli 30 asteen, joten tämä on oivallinen helleasu. Ja varmaankin viimeinen kesämekko tältä erää.

 
Sain viimein tehtyä niitä kesäisempiä alaosiakin. Parit caprit n. koossa 92. Pinkit ovat vähän pidemmät kuin vaaleanpunaiset. Kaavana on Ruusunpuna (Ottobre 6/2012), josta lyhensin lahkeen.


Myönnän, että kävin tänään OSTAMASSA KAUPASTA vielä yhdet shortsit reissuun mukaan. Kaikkea ei aina ehdi ja jaksa tehdä :)


Mehukasta kesäkuun loppua!
Tiina

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Mekkotehdas(ko?)

Mekkoja tulee välillä liukuhihnalta. Tulee vaihtelunkaipuu. Kaipuu muuttui tällä kertaa puuvillasta ompeluksi. Vaatteita en ole siitä hetkeen ommellutkaan.

Mekkotehtaasta löytyi tälle Marimekon klassikkopuuvillalle oikea malli, Alviina. Kovasti kehuttu kirja oli mielestäni vähän ristiriitainen. Tämä on ensimmäinen mekko, jonka siitä ompelin ja vaikka olen jo ompelukokemusta jonkun verran hankkinut, jäi kirjan ohjeet vähän ohuiksi. Plussaa kuitenkin kuvallisista nappihalkion ohjeista.


Kaava on 86/92 leveydeltä ja 98/104 pituudelta. Aika väljänoloinen, mutta sopii puuvillalle. Katsoin mallia ja ajattelin, että tässäpä nopea ja helppo mekko. Nooh, jos olisin minimoinut virheet ja ompelukone olisi ollut yhteistyökykyinen, näin olisi varmasti ollutkin.

Mutta menin heti metsään nappihalkion kanssa. Jos tekee jotain käyttämättä omia aivoja puhtaasti kirjallisia ohjeita noudattaen, kannattaisi edes varmistaa, että tekee todella ohjeiden mukaan. Ompelin nimittäin nappihalkiokankaan mekkoon väärinpäin. Koska olin ehtinyt jo halkionkin leikata, en viitsinyt purkaa. Ajattelin, että lopputulos ei voi ainakaan siistimpi olla. Ja jäähän nappihalkiokangas kokonaan nurjalle, joten ei näy käytössä. Lankasilmun päät olin hölmönä jättänyt liian pitkiksi ja nehän putkahtivat esiin halkion toisesta reunasta. Yritin leikellä niitä tyvestä mahdollisimman näkymättömiksi. Ja taitavat ne tuonne napin alle oikeasti jäädäkin piiloon. Lankasilmun tein palasta vinokaitaletta.


Alavaran ja nappihalkion ompelujärjestys jäi jotenkin sekavaksi ja luulen, että jossain meni mönkään. Niinpä mekko ei ole sisäpuolelta kovin edustuskelpoinen. Tikkasin alavaran vain kertaalleen päältä vastoin ohjeita. Sen reunat ylsivät olkapäillä hihojen saumanvaroihin asti, joten tikkasin ne niihin kiinni. Eiköhän pysy paikallaan noinkin.


Tätä soviteltiin jo keskeneräisenä päälle ja näytti oikein kivalta. Luulen, että tästä tuli myös aika pitkäikäinen kun voi käyttää tunikana trikoopaidan päällä.


Iloista viikonloppua,
Tiina

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Tähtitakki

Meillä nimetään vaatteita. Hertan kaapista löytyy Maijamekko, Peuramekko, Kisumekko(ja), Sydäntakki, Puputakki, Peppimekko ja monta muuta. Tämä sai nimen Tähtitakki (kuinka ollakaan).


Kaavana on Cloudy Day (Ottobre 4/2013) noin koossa 92/98. Samalla kaavalla olen tehnyt useamman takin, esim. Pandajakun, Sydäntakin ja Puputakin. Nämä ovat osoittautuneet oivallisiksi Suomen kesään. Alle trikoopaita, takki päälle ja pihalle keinumaan.


Olin vähän vaikeuksissa neppareiden kanssa, taisi mennä lähemmäs kymmenkunta paria roskikseen. Kun luulin saaneeni kaikki hyvin kiinni ja reippaasti heilautin takkia saadakseni irtolangat siitä pois, kuuluikin iloinen ropina kun osa neppareista tipahteli lattialle. Nyt olen kahden vaiheilla, voinko antaa Hertan pukea tätä itse. Riskinä kun on, että nepparit lähtevät samantien kun neiti vähän ronskemmalla otteella repäisee ne auki. Ärsyttää todeta valmiista vaatteesta, että menee "ei lapsen itse puettaviin" -osaston vaatteeksi. Tai sitten vaan annan olla. Ne nepparit putoaa, mitkä putoaa.


Olen lomalla!

Tiina

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Onko harmaa tylsää?

Yksiväristen yläosien kasa kasvoi yhdellä tunikalla. Ihan peruspaitaa en halunnut tehdä, joten käytin suosikkikaavaani Snow-White and Rose-Red'ä (Ottobre 4/2014). Yleensähän pidennän tämän mekkomittaan, mutta nyt tein kaavanmukaisella pituudella. On se kyllä himpun lyhyt mielestäni. Kaava on pienennetty kokoon 92.



Vastaan itse otsikon kysymykseen; ei ole. Tämä harmaa taittaa vähän mutaan ja väri suorastaan huutaa kaverikseen jotain pastillista. Hullaannuin ruusukkeisiin, joten piti heti väkertää toinen ruusukepipo. Se sai kaverikseen kaulahuivin. Tämä kombo on täydellinen tähän takkiin.


Huivi on neliö, jonka taitoin kolmioksi ja tikkasin reunat. En laittanut mitään kiinnitysmekanismia, katsotaan riittääkö pelkkä kaulaan kiepautus käytössä.


Kaksi päivää lomaan ja lomareissu varattu tänään. Lähtö viikon kuluttua. Nyt viimeistään pitäisi ruveta niitä kesäisiä alaosia ompelemaan. Ja mitenkäs ne omat kesävaatteet... kaupasta?

Tiina

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Joskus pisaroi

Joskus kaikki sujuu kuin tanssi. Joskus ei.

Tästä kankaasta piti tulla mekko pilvireunaisella helmalla. Olin tarkkaan miettinyt, millaisen epäsymmetrisen piparkakkuhelman teen ja miten. Piirtelin useamman erikokoisen mallin kunnes sain siitä täydellisen.


Aloin ompelemaan. Ensimmäisen sauman jälkeen saumurin tikki meni syltyksi. Vaihdoin neulat, langoitin useampaan kertaan, säätelin kireyksiä. Sain välttävää tikkiä aikaiseksi.


Mekko oli helmaa lukuunottamatta valmis. Jäljensin pilven, ompelin ja leikkasin. Aiai, mikä röpellys. Ajattelin silityksen ja tikkauksen auttavan. Eiei, pahemmaksi meni. Mekko myttyyn lattialle ja murjottamaan.

Tikin sain kuntoon pari päivää myöhemmin kun tajusin putsata langankiristimet. Mekko oli valinnan edessä, joko roskiin tai helma saksilla pois. Tuli peruspaita.


Piti keksiä piristystä. Ruusukkeellinen pipo! Ohjeen otin täältä. Suosittelen. Enpä olisi uskonut, että ruusukkeen teko on noinkin helppoa. Näitä tulee lisää.



Tänään tuntui hetkellisesti kesältä. Loma alkaa kolmen päivän päästä.

Tiina

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Helteiset yöt, tervetuloa!

Pyjamapilottini oli onnistunut ja tein samoilla kaavoilla lisäsetit. Shortseissa kaavana on Morocco (Ottobre 3/2015) 86 leveydellä ja 92 pituudella ja paidassa Maxidots koossa 98 (Ottobre 3/2014).

Ensimmäinen setti ei niin kesäisellä kankaalla :) Kuosin sudenpentuhatut veivät mieleni 80-luvun talviin. Vieläköhän noita hattuja jostain saa?


Toiseen settiin ujutin Helinä-keijun kavereineen.


Nyt on helteisiin kesäöihin varauduttu, saas nähdä tuleeko näille käyttöä.



Kesävaatteet ovat nyt alaosia vaille valmiit. Aika kumma, että niiden peruscaprien ja shortsien ompelu ei ole niin houkuttanut. Lupaan tarttua saksiin heti kun helteet alkavat :)

Tiina

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Tuskainen perjantai

Ompelujumalat eivät olleet suopeita perjantaina. Ompelin Hertalle mekkoa (siitä lisää myöhemmin) ja tappelin sekä mekon, saumurin että ompelukoneen kanssa. Osan eristä voitin, osan hävisin. Kun kello läheni yhdeksää illalla ja oli aika aloittaa valmistelut ompeluryhmän perjantaihaastetta varten, pyöri kielenpäällä vain ärräpäitä.

Haastepussukasta löytyi n. 80x80 cm palanen joustocollegea, kaksi brittilippunappia ja ompelumerkki. Koko perjantaipäivän hain ajatusta. Kunnes se tuli. Hertan päiväkotikassi on aika onnettoman pieni, joten ompelin tilalle vähän tilavamman.


Omista kätköistä löytyi prikulleen kankaan sävyistä paksua puuvillaa, josta väkersin kukan näillä ohjeilla. Ensimmäiset reilut puoli tuntia menikin sen tekemiseen. En ollut tajunnut ottaa huomioon, että kukan keskiöstä tulee niin iso, ettei nappi sitä peitä. Niinpä yritin kursia sitä sormet hellänä epätoivoisesti pienemmäksi. Hiukan terälehtien alaosia napin alta vielä vilkkuu. Laitoin brittinapit kukan molemmin puolin valkoinen puoli päällepäin.


Seuraavat reilu puoli tuntia meni puolestaan kassin kahvojen ompeluun. Kahvat on kankaan reunoista ja pesun jäljiltä ne rullasivat sen verran ilkeästi, että tukikankaan silittäminen rullaaviin kangaspaloihin oli hidasta. Hetki meni myös kahvojen kääntämiseen. Kun rupesin tikkaamaan niiden reunoja suoraompeleella, tuskailin ompelukoneen jäkätystä. Kunnes tajusin, että tikin pituus oli 1,5. Yritin purkaa ommelta, mutta se oli niin tiukassa, etten olisi ilman kankaan pilaamista onnistunut. Päätin jatkaa jäkätyksen kuuntelua. Ompelumerkin ompelin kassin sisäpuolelle.


Loppu meni suhteellisen sutjakkaasti ja minuuttia vaille yksitoista olin valmis. Kaksi tuntia yhden kassin tekoon! Tänään vielä tikkasin kukan ylimmäisen terälehden kassin yläosaan kiinni, nyt se ei repsota. Huomenna sitten uudella kassilla päiväkotiin!

Tiina

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Vuosi päiväkodissa

Hertan ensimmäinen päiväkotivuosi lähenee loppuaan. Kiitoksena keväästä ompelin ryhmän neljälle hoitajalle pienet kangaskassit. Kunkin kassiin sujahti vielä yrtti; joko minttua, korianteria, basilikaa tai herneenversoa. Toivottavasti jokaiseen makuun löytyi jotain.


Kaavat piirsin itse. Leveys on n. 16 cm ja korkeus n. 21 cm. Tein kassit yksinkertaisina, ainoastaan kassin suussa on kaistale, jonka sisään ompelin kahvat ja tikkasin kaistaleen sekä ylä- että alareunasta. Kantokahvojen pituus on vajaa 20 cm.


Yllättävän paljon meni aikaa tällaisten pienten kassien tekoon. Varsinkin noiden kahvojen kääntäminen oli urakka. Neljä kääntelin käsin sormenpäät hellänä. Sormet oli siinä vaiheessa niin huonossa kunnossa, että pyysin mieheltä apua. Hän käänsi loput hakaneulan ja langan avulla. Kehotti kääntymään hänen puoleensa myös jatkossa ompeluteknisten haasteiden kohdalla. Lupasin.



Mietin näitä ommellessani, että taasko piti jättää homma viimeiseen iltaan. Mutta kannatti, tuli söpöt lahjat ja toivottavasti myös hoitajien mieleen.


Kamerasta löytyi myös päiväkodin joulumuistamiset, jotka eivät ole blogiin asti ehtineet. Itseasiassa löysin muistikortilta kaikki joululahjat. Jospa vielä ennen seuraavaa joulua ne tänne jaksaisin päivittää. Joulumuistamisena päiväkotiin meni 4 käännettävää pipoa. Kuvan tupsullinen pipo päätyi kummitytön pakettiin.


Illalla osallistun pitkästä aikaa ompeluryhmän perjantaihaasteeseen. Idea kirkastui hetki sitten ja kangas pyörii koneessa. Illalla sitten posket hehkuen ommellaan. Reipasta viikonloppua!

Tiina

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Neiti Kesäheinälleni

Ompelevan äidin kohokohtia lienee lapsen synttärimekon teko.


Hertan kolmevuotismekko valmistui jo hyvissä ajoin viime viikolla. Kaava on yhdistelmä kahta Seesaw'ta, yläosa on muokattu topin pohjalta (Ottbre 3/2012) ja alaosa puolestaan mekon (Ottobre 3/2013). Kooltaan tämä vastaa n. 92 ja on juuri sopiva.


Mekkokangasta ei tarvinnut miettiä. Päätös sinetöityi heti kun näin tämän kankaan. Harmikseni kangas myytiin loppuun päivässä, enkä ehtinyt sitä tilaamaan. Selialle kiitokset mahtavasta asiakaspalvelusta, perääni huudeltiin Facebookissa heti kun uusi erä kangasta oli saatavilla.



Synttäreiden toinen kohokohta (tai koetinkivi) on kakku. Viime vuonna sen kanssa tuli tuskailtua sen verran, että päätin ulkoistaa homman ammattilaiselle. Kannatti. Frozen-fani sai mieluisensa kakun ja äiti pääsi helpolla.






Onnea rakkaalle kolmevuotiaalleni <3 <3 <3
Tiina

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Outo

Ompelin oudon mekon. Kankaasta ei riittänyt täyspitkiin hihoihin, joten lyhensin ne kolmeneljäsosamittaan. Lopputulos näyttää mielestäni vauvan kaavulta.


Kaava on Maxi Dot koossa 92 (Ottobre 1/2014). Tällä kertaa sain helmakulman ommeltua oikein. Aiemmassa versiossa kulmiin jäi hassut koukut. Nyt en leikannut helmaan kääntövaraa vaan leikkasin sen kaavaa pitkin, se taisi olla onnistumisen juju.


Nähtäväksi jää, tuleeko tälle käyttöä. Ehkä Suomen kesän tyypilliset ei-niin-lämpivät-päivät sopivat tälle mekolle.


Huomenna meillä juhlitaan synttäreitä, joten juhlamekosta on tulossa pian kuvia. Ja lupaan kuvia myös kakusta :)

Tiina

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Hukattu mahdollisuus

Näen tässä mekossa vain hukatun mahdollisuuden.


Piti päästä leikkelemään tästä aivan ihanasta kankaasta mekko. Kangasta oli metrin pala ja halusin säästää siitä vielä palan pitkähihaiseen mekkoon, joten ajattelin leikata etukappaleen huomioimatta, miten kuvio siihen asettuu. Huonosti asettui. Kun tuli takakappaleen vuoro, tuli siitä nätin symmetrinen kuvion suhteen. Olisi pitänyt kuitenkin käyttää hetki kaavojen asetteluun ennen leikkaamista. Varsinkin kun toisesta hihasta kurkistaa mutanttikoira. Ärh. Ei olisi huvittanut ommella koko mekkoa tässä vaiheessa.

Jatkoin kuitenkin. Ennen palojen yhdistämistä käänsin ja silitin pääntielle sekä hihansuihin kuminauhakujat. Olin niitä varten lisännyt kappaleisiin 1,5 cm saumanvarat. Loppu menikin nopeasti; kappaleet kiinni toisiinsa ja kaksoisneulalla tikkaus kuminauhakujiin. Koeommel kaksoisneulalla oli hyvä, mutta valmiissa työssä aivan hirveä. Kiireellä tietysti ompelin kaikki tikkaukset ennen ompelujäljen tarkastamista. Koska tässä vaiheessa olin heittänyt jo kirveen kaivoon tuon kankaanleikkuun vuoksi, ei huvittanut purkaa.


Onneksi Hertta oli yhteistyökykyinen ja antoi sovittaa mekkoa niin, että pääsin mittaamaan sopivan pituiset kuminauhat pääntielle (38 cm) ja hihoihin (21 cm). Kaava on Speedy Girl (Ottobre 3/2012) koossa 86. Aloitin piirtämään kaavaa koossa 92, mutta totesin sen olevan niin suuri, että siirryin kokoa pienempään kaavaan. Tämä on yläosastaan 92/98 kokoa käyttävälle Hertalle oikein hyvä ja helmassa riittää pituutta ihan reilusti. Ei siis mikään kiipeilytelinemekko.

Kuvauskaverina eilen illalla pikasurautuksena valmistuneet leggarit. Nämä on olleet leikattuna jo tovin. Kaavana Ruusunpuna (Ottobre 6/2012).


Kesäkuun ensimmäinen viikko jo menossa, loma lähestyy :)

Tiina