keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Takkiahan minun ei pitänyt ommella

Vuosi sitten tämän takin jälkeen ajattelin, että ei enää kiitos. Rupesi kuitenkin reilu kuukausi sitten mietityttämään, josko sitten kuitenkin. Kädentaitomessuilta löysin Vanja sean veikeää puuvillaneulosta ja päätös sinetöityi.


Kaava on Happy Combo koossa 98 (Ottobre 6/2014). Meinasin ensin piirtää koon 92, mutta vaihdoin viime hetkellä suunnitelmaa. Ei olisi kannattanut. Tämä on hiukkasen liian iso nyt Hertalle. Voi olla, että syksyllä on juurikin sopiva. Mietin kyllä, että tämä saattaa mennä ensi keväänäkin, jos vaan jaksan vaihtaa pidemmät resorit hihansuihin.


Leikkasin heti alkuun etukappaleen ajatuksissani yhtenä kappaleena, jonka sitten vain saksin kahdeksi. Onneksi saumanvarojen puuttuminen ei tuossa kohdin nyt haittaa.

En seurannut ompeluohjetta, koska halusin saada vetoketjun päällisen ja vuorin väliin. Ja onnistuin kertayrittämällä ilman ohjeita! Siitä sai kuulla meillä kyllä kaikki perheenjäsenet, ehkä useampaan kertaan. Huomasin tosin vetoketjun ommeltuani, että olisi pitänyt lyhentää osa ketjusta yläosastaan, koska nyt se jäi liian pitkäksi ja ylsi alahelmaan saakka. Koska olin saanut vetuketjun niin nätisti ommeltua, en halunnut purkaa sitä. Niinpä ompelin helmaan alavaran, jonka käänsin nurjalle. Sekin onnistui ilman ongelmia. Nyt takki on tosin kolmisen senttiä pidempi kuin itse kaavassa.

Miten on mahdollista, että joskus vastoin kaikkia ennakko-odotuksia ompelu sujuu täydellisesti. Ja sitten joskus taas ommellaan perusvaatetta ja voi kun sitä puretaan ja &%€#xx/%€!!!


Vuori on jotain sekoitekangasta EK:sta, sopii värien puolesta tähän hyvin. Harmillisesti tumma neulos kehitti esipesussa vähän pintahaituvaa itseensä. Siinä mielessä tämä kangas sopii takkiin hyvin, kun ei joudu samalle kulutukselle ja hankaukselle kuin esim. useasti pestävät housut.



Takissa on taskutkin, aika pienet tosin, mutta kyllä sinne jonkun pikkukiven saa sujautettua.


Huppu pitää olla, ilman muuta. Kangas on kyllä hauska, lapsellisen mystinen.


Tämä takki oli sen verran helppo ommella, että ehkäpä jatkoa seuraa :)

Hyvää huomista arkipyhää!
Tiina

4 kommenttia:

  1. Kaunis! Mahtava juttu onnistua yllättämään itsensäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niinpä, melkoista onnistumisten vuoristorataa tää ompelu :)

      Poista
  2. Samaa mieltä Hannariinan kanssa, että kaunis on! Onnistumisista saa mukavaa potkua ja sillä kuitataan useampi vikatikki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Molempia tarvitaan, onnistumisia ja vikatikkejä :)

      Poista