maanantai 27. huhtikuuta 2015

Somewhere over the rainbow

Mainitsinko taannoin, että digivillitys alkaa olla osaltani historiaa? Eipä sitten kuitenkaan. Tämä suloinen kangas on tilattu Ruotsista Jonic Textil'tä. Heillä on käsittämätön paletti erilaisia digejä, ihanista aivan järkyttäviin sekoiluihin. Hinnat ovat Suomea edullisempia, postit kalliimpia, mutta edukkaat hinnat aika nopeasti kompensoivat postit. Kannattaa kurkata jos digit yhtään kiinnostavat. Palvelun osalta annan heille myös plussaa, toimitukset ovat nopeita ja paketit tuodaan kotiin. Se siitä mainospuheesta, asiaan.


Päädyin taas ompelemaan perusmekkosen Autumn Forest -paitakaavan (Ottobre 4/2014) pohjalta. Vastaaviahan olen ommellut jo useamman, helmakantilla tosin. Miksi sitä hyväksi havaittua kaavaa vaihtamaankaan (vaihtelunvuoksi ehkä?). Helmakantti vaihtui tässä versiossa kuitenkin kuminauhaan.


Leggaritarpeeseen ompelin pilkulliset pöksyt. Tämäkin kangas on Jonicilta. Leggarithan minä ompelen aina samalla kaavalla, Ruusunpunalla (Ottobre 6/2012). Molemmissa vaatteissa koko vastaa n. 92, tosin leggareissa kaava taisi olla 86 vähän pidennettynä.


Voin paljastaa, että viime viikolla kotiutuneet kankaat ovat myös digejä, joten ei lopu vielä tähänkään digipostaukset :) Mukaan mahtuu kuitenkin muutakin. Huonompi homma on se, että kankaat eivät enää kohta mahdu mihinkään.

Iloista viikonalkua,
Tiina

torstai 23. huhtikuuta 2015

Miau

Tämäntyyppinen mekko on ollut haaveissa jo pitkään. En ollut kuitenkaan uskaltautunut kaavan piirtoon itsekseni. Sattumalta huomasin ompeluryhmässä vastaavantyyppisen mekon ja viittauksen Ottobren numeroon 4/2012. Pläräsin lehden, enkä tajunnut ensin, mikä kaava tuota mekkoa vastaisi. Mutta löytyihän se lopulta, Rabbit Jump. Käytin tuota viitteellisenä apuna kaavan piirtämisessä, mutta lopulta aika vapaalla kädellä tuli tämä kaava piirrettyä. Koko tässä on n. 92.


Aika hurjilta nuo sivulärpäkkeet näyttävät ja arvelin niiden olevan liian jyrkät. Valmiina mekko näyttää kuitenkin kivalta Hertan päällä, yläosa on tyköistuva ja lärpäkkeet pysyvät kuosissaan.


Tein tähän taskutkin. En tiennyt, kuuluuko tällaisissa taksuissa tikata saumanvaroja. Tikkasin sitten taskun sisältä. Eilen huomasin omassa Marimekon vaatteessa samanlaiset taskut ilman tikkauksia. Omasta mielestäni tikkaukset kuitenkin vähän helpottavat taskun käyttöä kun sen kangas ei ihan vapaana pyöri.


Kanttasin pääntien ja hihansuut onnistuneesti mekkokankaalla. Näyttää tosi kivalta ja on vaihtelua resorikanttaukselle. Pitää ehdottomasti tehdä näin toistekin. Olin pelännyt, että kanttauksesta tulee liian lörppä, mutta onnistuin ilmeisesti venyttämääm kaistaletta juuri sopivasti. En mittaillut mitään etukäteen vaan saumuroin suikaletta pääntielle sitä samalla venyttäen.


Helma jäi mielestäni liian väljäksi, joten ompelin siihen kuminauhakujan.


Tästä mekosta taisi tulla sekä äidin että tyttären suosikki. Teen varmasti toisenkin, mutta himpun pehmeämmällä kulmalla ja pikkasen isommilla taskuaukoilla.

Tiina

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Heitä se roskiin!

"Katso, tähän paitaan tulee tällaisia röyhelöitä"
"Leikkaa ne pois!"
"Heitä se roskiin!"
(seuraavana aamuna)
"Nyt tämä paita on valmis, mitäs tykkäät?"
"Sovitetaanko, saanko laittaa tämän päiväkotiin?"
 (hiljainen huh)


Kieltämättä tuo Hertan kommentti roskiinheittämisestä kävi itselläkin mielessä, mutta roskiin olisi kyllä mennyt ompelukone. Kyllä oli taistelua noiden rypytysten kanssa. Rypytyslangat temppuili ja purkamiseen kului aikaa. Päädyin lopulta rypyttämään puuvillakuvaa reunustavan röyhelön framilonilla. Lopputuloksena se veti tietysti koko kuvan kasaan. Onneksi tajusin leikellä saumanvaroja auki ja sain framilonin paineen purettua. Kuvan röyhelöineen tikkasin pariin kertaan suoraompeleella paitaan kiinni.


Ajatus tästä paidasta pyöri mielessä monta iltaa. Mietin, milllaisia elementtejä tähän haluan ja miten ne toteutan. Olen jo pitkään halunnut käyttää frilloja ja miettinyt, mihin niitä lisäisin. Sain mielestäni hyvän idean käyttää niitä paidan helmassa niin, että frillat tulevat vähän sekä etu- että takakappaleelle. Helma koostuu siis neljästä palasta, joista sivuille tuleviin ompelin frillat. Tuli sellainen kuin ajattelinkin, mutta samaan hengenvetoon totean, että ei hetkeen frilloja, kiitos.


Paitaan piirsin kaavan Little Lambin pohjalta (Ottobre 4/2012). Levensin paitaa hiukan ja taisin lisätä vähän senttejä pituuteenkin. Tämä vastaa n. kokoa 92/98.


Pääntielle ompelin kaistaleen paitakankaasta ja tikkasin sen kaksoisneulalla. Saman tein helman saumanvaroille. Kävipä nimittäin niin, että paitaa saumuroidessa otin vähän reilummin reunoista pois, mutta olin ennen sitä jo ommellut helman yhdeksi kappaleeksi ilman vastaavaa muutosta. Niinpä helmaosa olikin himpun isompi kuin paitaosa ja jäi kuprulle. Kaksoisneula ja höyrytys onneksi auttoivat siihen.


Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Tein tätä tuntikausia ja pääsin hyvin lähelle visiota. Herttakin ensireaktioiden jälkeen tykästyi. Oli muuten ensimmäiset negatiiviset kommentit mistään ompelemastani vaatteesta. Niihin taisi enemmän olla syynä uhmaikäisen väsymyksestä johtuva kiukkukohtaus kuin itse vaate.

Tiina

torstai 16. huhtikuuta 2015

Voiko harmaaseen kyllästyä?

Miten tuo harmaa väri osaakin nykyään miellyttää. Siihen on helppo yhdistää muita värejä ja rauhoittaa kokonaisuutta. Vaaleanpunainen on kestosuosikkini harmaaseen yhdistettynä, mutta minttukin näyttää toimivan kivasti.


Joku on leikannut hepat kipittämään alamäkeä. Vähän tuo häiritsee, mutta pitää luottaa siihen, että käytössä mekko on liikkeessä, eikä vinous hypi silmille. Tämä on identtinen toisen heppamekon kanssa, tehty siis Seesaw-kaavalla koossa 98 (Ottobre 3/2013).

Yritin ommella kaksoisneulalla helmaa, mutta ei vaan onnistunut millään. Usean yrityksen ja purkamisen jälkeen päädyin surauttamaan siihen suoraompeleen. Helmaan ei pitäisi kohdistua ihmeempää venytystä, joten toivon tämän ratkaisun toimivan. Epäilen kaksoisneulaongelman aiheuttajaksi upouutta isompaa lankarullaa, jota neula ei vaan jaksanut pumpata.


Valkoinen resori oli aivan lopussa ja kaivelin erilaisia pätkiä kätköistä. Taitavat olla kaikki erilaisia. Onneksi sain viime viikonlopun Lapsi- ja Käsityömessuilta täydennettyä varastoja.


Kesän mekko- ja paitatilanne näyttää nyt hyvältä. Mutta ne alaosat.. Pakko on kyllä muutamat leggarit ja shortsit jossain vaiheessa surauttaa.

Tiina

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Ensimmäiset perhoset

Perhoskankaat taitavat olla tämän kevään hitti. Ensimmäisenä löysin niitä itse Noshilta ja sinne lähti sitten tilauskin. Valittavana oli vaaleanpunainen ja minttupohjainen kangas. Yllätyksekseni tilasin pitkien pähkäilyjen jälkeen jälkimmäistä ja olen valintaani tyytyväinen. Tuo kangas on ihanan kepeä ja raikas.


Perhosista kuoriutui jälleen mekko. Kaava on sovellettu Autumn Forest -paitakaavan (Ottobre 4/2014) pohjalta ja vastaa noin kokoa 92. Etukappaletta leikatessa en näköjään kiinnittänyt huomiota kuvioihin ja perhoset eivät asetu mekolle ihan symmetrisesti.


Valkoinen resori oli aika lirua ja olisi pitänyt venyttää sitä enemmän helmassa. Nyt siitä ei tullut oikeastaan yhtään pussittava ja käytössä helma tuppaa kääntymään ylöspäin.


Ompeluvaiheessa pelkäsin, että lopputulos näyttää yöpuvulta. Pelko osoittautui onneksi vääräksi. Hertta käytti tätä koko viikonlopun ja sopi hyvin yhteen tummanharmaiden leggareiden kanssa. Pastelliminttu tuo mukavaa vaihtelua prinsessan vaaleanpunasävytteisiin vaatteisiin.

Tiina

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Summertime and the livin' is easy

Tuli jotenkin oma 80-lukulainen lapsuusaika mieleen tästä topista.


Piti päästä ompelemaan jotain uusimmasta Ottobresta (3/2015) ja hätäillessäni piirsin ensimmäisenä kaavat Tweet-tweet -toppiin koossa 92. Jostain syystä ompeluajan koittaessa ei huvittanut aloittaa tätä ollenkaan. Kun kuitenkin pääsin vauhtiin ja aloin ymmärtämään ompeluohjeista jotain, tästä tulikin mieluisaa tekemistä. Ja lopputulos on herttaisen valloittava.


Kaikki topin vaaleanpunaiset ovat vähän erisävyisiä, mutta erot eivät ole onneksi häiritseviä. Tämän mitoitus on hyvä ja toppi on Hertalle juurikin sopiva.

Väkertämistähän tässä oli, sillä aikaa tähän sai menemään kun piti vaihdella neulan ja kaksoisneulan välillä ja saumuriakin rukata, että sain frillan päärmättyä. Mutta kannatti.


Miten ne omat lapsuudenkesät tuntuvatkin niin huolettomilta, livin' was easy.

Tiina

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Undies, not my cup of tea

Lasten alushousut kuuluvat siihen osastoon, jotka ostetaan valmiina kaupasta. Näin olin ajatellut. Vaikka niihin saisikin hyvin tuhottua tilkkuja, miksi käyttää aikaa pikkareiden ompeluun kun ne saa muutamalla eurolla valmiina ja ennen kaikkea päälle sopivina. No. Päätin kuitenkin kokeilla ompelua. Halusin siis kesää silmälläpitäen yöasun, jossa olisi toppi ja pikkareiden päälle tarvittaessa puettavat minipöksyt.


Tällainen setti tuli. Söpö kyllä, mutta pöksyt ainakin taitavat jäädä käyttämättä. Pikaisella sovituksella kinnaavat reisistä, äh. Olin ehtinyt leikellä jo toisetkin samassa koossa. Jos jaksan tehdä ne loppuun asti, pitää korvata resorikantit jollain muulla ratkaisulla.


Vyötäröllä ei ole kuminauhaa, pysyvät ylhäällä hyvin ilmankin.


Topistakin tuli vähän outo. Muuten juuri sopiva, mutta hihansuiden kanttaukset jäävät kainaloiden alta törröttämään. Molempien kaavat Ottobre 6/2013, pikkarit Annica koossa 92 ja toppi Peppi samaisessa koossa.


Meillä pikkarit ostetaan kyllä edelleen Lindexiltä, osta kolme, maksa kaksi -osastolta.

Tiina

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Kun kangas on kaunis

ei tarvitse kuin valita sille oikea kaava.


Oma innostukseni digiprintteihin on laantunut, mutta nämä bambit oli pakko ostaa. Kankaalle valikoitui kaavaksi yksi suosikeistani: Snow-White and Rose-Red (Ottobre 4/2014). Kaava on pienennetty kokoon 92, mutta helmaan on lisätty kymmenen senttiä. Tykkään itse kaavasta sekä sen luomasta mahdollisuudesta valita, miten kankaan mekolle asettelee. Itse valitsin bambiparin etukaarroketta sulostuttamaan.


Etsiskelin kankaaseen sopivaa värikästä resoria. Mikään ei kuitenkaan täysin sopinut ja päädyin valkoiseen. Onneksi! Värikäs resori olisi toiminut katseenvangitsijana ja sotkenut kokonaisuuden. Nyt pääosassa on oikeasti kangas.

Takakappale joutui vähän kärsimään kun leikatessa tuli vastaan hulpio, enkä pystynyt valitsemaan, mitä takakaarrokkeelle asettelen.


Tästä tuli ihana.


Tiina

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Taaperojakku

Olin tilannut Saksasta Andrea Laurenin veikeää pandakangasta. Tovin kesti ennenkuin keksin, mitä siitä ompelisin. Taaperojakun.


Tarkoitus oli kyllä ommella enemmän sellainen neuletakkimainen vaate, mutta vuorittaminen varmaan vaikutti lopputulokseen tätimäisesti. Eipä silti, ihan mieluinen tästä tuli.


Kaavan piirtelin Cloudy Dayn pohjalta (Ottobre 4/2013). Kooltaan tämä on 92/98. Tein etukappaleista epäsymmetriset ja kaarroin kaikki kulmat. Ajatuksena oli saada etu- ja takakappale selvemmin päällekkäin, mutta nyt ne yltävät päällekkäin vain ylhäältä. Päällä ollessa ne aukeavat nätisti masun kohdalta.


Vuoritin tämän vain etu- ja takakappaleiden osuudelta. Hihat eivät vuorta kaivanneet, ompelin vain palat raitakangasta hihojen jatkoksi ja käänsin nurjalle.

Ompelin molemmat osat ensin kasaan ja sitten vuorin kiinni takkiin. Vähän arvelutti, miten saan vuorin tähän kiinni, mahtaako koko vaate olla tuhannen solmussa, mutta hyvinhän se sujui. Vuori on kädenteiden kohdalta vain siksakattu saumanvaroihin. Arvelin, että se ei näy käytössä. Meinasin myös jättää tikkaamatta reunat, kun pelkäsin tupeloivani työn siinä vaiheessa jollain tavalla. Onneksi en jättänyt, tikkaamalla tuli paljon hienomman näköinen. Ja ennen kaikkea vuori ei lähde elämään pesuissa.


Viimeinen koetinkivi oli nepparin laittaminen. Pelkään aina tässä vaiheessa pilaavani lähes valmiin työn laittamalla nepparin väärin päin tai muutoin rei'ittämällä kankaan. Pulssi kohosi tälläkin kertaa, mutta lopputulos onnistunut. Valmis!


Kunhan kelit vähän lämpenevät, tätä voi käyttää kauppareissuilla ulkokäytössä. Niitä päiviä odotellessa!

Tiina

torstai 2. huhtikuuta 2015

Mekkoajatuksia

Jotkut kankaat eivät tuotekuvan perusteella sytytä yhtään. Joskus nuo kankaat eivät sytytä valmiina vaatteenakaan, mutta useimmiten käy toisin. Kun yhden kaavan osan on saanut leikattua, rupeaa kuosi elämään.

Jos tuotekuva ei sytytä, niin eihän sitä yleensä tule edes tilattua. Ei olisi tullut näitäkään, mutta löytyivät PaaPiin possupussista ja kas, valmiina vaatteena aivan ihana yhdistelmä.


Tulevia kesähelteitä helpottamaan ompelin hihattoman trikoomekon Seesaw-kaavalla (Ottobre 3/2013) koossa 98. Kaava vaikuttaa oikein hyvältä ja toinenkin mekko on jo leikattuna. Tämä on pitkäikäinen malli kun mekkoa voi käyttää myös aluspaidan tai neuletakin kanssa ja jatkaa käyttöikää syksylle.


Helmojen pyörähtämisherkkyyttä jo testailtiin ja mekkojen perään olevan neidin laatuvaatimukset täyttyivät. Tällä hetkellä arveluttaa paitojen ompelu kun mekot ovat meillä niin suosittuja, mutta yritän kuitenkin tarjota niitä aktiivisesti aamulla puettavaksi. Tähän mennessä onnistuneesti. Huomaan kuitenkin, että katselen koko ajan sillä silmällä nimenomaan mekkokaavoja.


Eletään nyt tätä prinsessavaihetta niin kauan kuin se kestää ja katsotaan sitten, mitä tuleman pitää. Vaikka olenkin käytännössä lopettanut omien vaatteiden ompelun, ennakkotilasin tänään kuitenkin Mekkotehdas Aikuisille -kirjan. Jos vaikka innostuisin jonkun kesämekon itselleni ompelemaan. Hertan kaapissa niitä on vinot pinot, itselläni vain pari hassua.

Tällä viikolla kesä on tuntunut hyvin kaukaiselta. Nautitaan nyt kuitenkin pääsiäisestä ja pidentyvästä valoisasta päivästä!

Tiina