sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Pinkki setti

Olin haaveillut ompelevani mekon, jossa on vyötäröllä nauhakiristys. Piirsin mekon paitakaavan (Mint koossa 86, Ottobre 4/2012) pohjalta ja silmämääräisesti arvioin, mihin kujan ompelen. Mekkoon sopi kaveriksi pinkit leggarit Ruusunpunan kaavalla Ottobre 6/2012) koossa 80.


Sirkat meni taas sekoiluksi. Laitoin kappaleet ensin väärin pihtien osiin ja jouduin runttaamaan sirkat useampaan kertaan. Lopputuloksena kangas repesi toisen sirkan reunasta. Mietin vaihtoehtoja: ompelen keskelle mekkoa kaistaleen, johon laitan uudet sirkat, leikkaan etukappaleen uusiksi tai yritän paikata reiän. Päädyin jälkimmäiseen. Käytössä paikkaus ei näy, mutta miten käynee pesuissa.


En olisi tätä kangasta tilannut itse, mutta sain reippaan palan eräässä tilauksessa hyvityksenä. Nyt vaatteena tämä on minusta ihana. Olen huomannut saman vaikutuksen monissa kankaissa. Vasta valmiissa vaatteessa näkee, miten kiva kangas oikeasti onkin. Toisaalta on käynyt myös toisinpäin. Ihastun johonkin kankaaseen netissä, mutta kun kangas on kädessä, en saa siitä mitään visiota.


Kyllä huomaa tämän vuodenajan valon vähyyden valokuvatessa. Nämä kuvat on otettu ikkunan äärellä, päiväsaikaan. Montakos kuukautta tässä olisi vielä matkaa kevääseen...?

Tiina

2 kommenttia:

  1. Ihana malli tunikassa! En ole koskaan uskaltanut tehdä tuollaista nyörikujaa, mutta on kyllä aikast ihana! Olis just mun tytölle sopivan kokoinen setti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tää oli nyt toinen nauhakuja ja kehitystä ei kauheesti tapahtunut :) Ekassa oli raitakangas, joten se helpotti hommaa huomattavasti. Onneks tuo on käytössä aika armollinen kun on kuitenkin rutussa. Tällaisia mekkovirityksiä on jo kiva tehdä kun helmat ei haittaa enää lapsen menoa.

      Poista