torstai 28. elokuuta 2014

Uusi sänky

Pinnasänky on päässyt uuteen kotiin ja Hertta nukkunut jo tovin uudessa isojen tyttöjen sängyssään. Uusi sänky tarvitsi tietenkin myös päiväpeiton. Eipä löytynyt helposti mieleistä kangasta. Varastossa oli entuudestaan ohutta tikkikangasta, jonka toinen puoli oli pehmeää trikoota. Vastinpariksi etsin keltasävyistä puuvillaa. Kolusin verkkokaupat ja Eurokankaan. Ei mitään. Eurokankaasta löysin kyllä yhden aivan ihanan puuvillaan, joka ei yhtään sopinut Hertan huoneen tyyliin tai väreihin. Ostin sen kuitenkin. En ollut vielä ehtinyt aloittaa ompelua kun Hertan pussilakanasettiä katsoessa tajusin, että siinähän se on. Prismasta ostettu sirkusaiheinen pussilakanasetti oli täydellinen. Äkkiä Prismaan katsomaan, vieläkö niitä oli isommassa koossa ja huh, löytyi. Samalla ostin samaan sarjaan valmiit tyynynpäälliset.



Vähän oli vaikeuksia tuon peiton ompelemisessa ja niinpä se onkin pari senttiä liian pieni joka reunasta. Meni vähän leikkelyksi matkan varrella.


Nostalgianallejoustista ostin varmuudeksi jemmaan. En oikein osannut nähdä sitä vaatteena, joten ompelin torkkupeiton. Taustapuoleen löytyi varastosta Metsolan apilaa, näiden värit sopivat toisiinsa tosi hyvin. Tämän ompelu onnistui yllättävän helposti, rullasin aina peiton kasaan ja ompelin yhden reunan. Sitten taas rullaus kohti seuraavaa ommeltavaa reunaa ja nättiä jälkeä tuli, ei kupruja eikä vinoja reunoja. Lopuksi vielä kanttasin peiton resorilla. Yhtäänhän tämä ei sängyn muihin tekstiileihin sovi, mutta söpöydessään saa sen anteeksi.




Ja lopulta vielä Eurokankaan paloista löytynyt kaunis puuvilla. Juuri sopiva juniorikoon pussilakanaksi. Tämä odottaa nyt vauvapeitosta luopumisen hetkeä.

Tiina

tiistai 26. elokuuta 2014

Keräilyerä

Jokunen vaate on odottanut bloggaamista kesästä asti. Ei vain ole ollut sopivaa teemaa, johon ne lisätä. No, ei varsinaisesti ole nytkään, joten olkoon tämä sellainen keräilyerä.

Aloitetaan viikonlopun tuotoksista. Uusimmassa Ottobressa on hauska bodyn kaava. Meillähän niitä ei enää käytetä, mutta huomasin ompeluryhmissä monen ommelleen tästä paitaversioita. Miksen siis minäkin. Oma versioni on hieman levennetty, pidennetty ja ilman nepparia. Tämä olisi muuten aivan täydellinen, mutta menin kiskomaan pääntien resoria liikaa ommellessani, joten kangas rypyttyy liikaa. Tästä teen kyllä ehdottomasti toisenkin version, vähemmällä venytyksellä. Kaava siis Sausage Dog koossa 86 (Ottobre 4/2014).



Retrokankaiden villitys on omalta osaltani menossa ohi. Jemmasta löytyi vielä pala Verson puodin Taimi-joustista, joten tein neuletakin talveksi odottamaan. Tämä on tehty samalla kaavalla kuin joku aika sitten ompelemani versio. Tällä kertaa ompeluun ei tuhraantunut koko päivää, mutta pieniä kauneusvirheitä tähän silti jäi.

Pääntien resori on leikattu väärään langansuuntaan, ei siis käytännössä jousta paljon mitään. Koska resoripalasta ei saanut enää toista palaa leikattua, päätin käyttää tuota. Tässähän sen ei tarvitse joustaa. Viimeksi ompelin ylimmäisen napinläven ensimmäisenä ja totesin sen olevan virhe. Muistin tämän nyt. Koska testinapinläpi oli onnistunut hyvin, uhmaten lähdin liikkeelle taas ylhäältä. V I R H E. Katsotaan, miten seuraavalla kerralla käy. Tyytyväinen olen kohdistuksiin, ei ihan nappiin, mutta paremmin kuin napinlävet. Kaavana on Cloudy Day (Ottobre 4/2013) 92 leveydellä ja 98 pituudella.



Viikonloppuna tuli valmiiksi vielä yhdet housut, ihanasta Murun heppaneuloksesta. Kaavana on Tiikeri (Ottobre 1/2013) koossa 80. Murun kisuneuloksesta ommellut housut on tehty samalla kaavalla aiemmin. Parit perusleggaritkin löytyy kuvasta. Molemmissa kaavana Ruusunpuna (Ottobre 6/2012) koossa 80.


Kesällä syntynyt pieni poika sai lahjaksi Aarrekidin trikoosta pöksyt koossa 56. Kaavana Summer Sea (Ottobre 3/2013). Sekä vyötäröllä että lahkeensuissa käännetyt resorit.


Keräilyerän viimeinen tuotos on pipo, tämäkin jo kesällä valmistunut. Tämä on muistaakseni tehty koossa 50, vähän kaavasta lyhennettynä. Kaava Ottobre 4/2012. Pipo on vuoritettu vaaleanpunaisella trikoolla, se kuultaa kauniisti tuon harmaan läpi.


No huh, jotenkin tuntuu että olen ansainnut lasin valkkaria. Kippis!

Tiina

maanantai 18. elokuuta 2014

Herttainen Hippu

Olen viime aikoina viehättynyt PaaPiin kankaista. Kesällä tilatusta yllätyspussista tuli montaa eri kuosia ja olen ahkerasti ommellut niitä vaatteiksi. Puuvillainen Iso Hippu vähän haki paikkaansa kunnes päätyi paidan etukappaleeseen. Ja miten sattuikin, että Hipun puutarha -kangasta oli pieni pala, josta sain kehykset paidalle. Puuvillan ja trikoon yhteiskokeilu, olkaa hyvät!


Kaavana Autumn Forest (Ottobre 4/2014) koossa 86. Levensin puuvillaista etukappaletta parisen senttiä ja pyöristin helman. Takakappale on suora ja lyhyempi kun kangas loppui pituussuunnassa kesken. Resorina on leveäraitaa ja sen kanssa vähän taistelin pääntiellä. Ensimmäinen kanttaus valkoisilla langoilla oli epäsiisti, joten vaihdoin toiseen neulaan mustan. Nyt molemmissa raidoissa menee oikean värinen lanka. Melkein kokonaisen Hipun sain etukappaleen olkapäällekin mahdutettua.


Takana seikkailee kokonainen kaveri.


Uskon tämän yhdistelmän toimivan käytössäkin kun etuosa on aika väljä ja rypytetty sauma joustaa. Yksi heikko puoli tässä kyllä on. Puuvillan rypistyminen ja laiska silittäjä eivät ole hyvä yhtälö.

Ylimmäisessä kuvassa näkyvä juliste on muuten myös PaaPiin. Ehkä tuo pupunenkin päätyy kankaalle ihastuttamaan?

Tiina

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Lettimekkoni

Tunnustan heti alkuun. Kun näin keväällä ensimmäisen kerran tämän kankaan, tuli ahdistus. Mieleen tuli kauhuelokuvan tuntu, jossa vedessä lilluu ruumis ja hiukset kelluvat valtoimenaan. Muutaman viikon kuluttua tästä Vimma Companyn kankaasta alkoi näkymään vaatteita. Ihania leggareita ja mekkoja. Ahdistus vaihtui ihastukseksi. Mutta siinä vaiheessa tämä kangas olikin jo myyty loppuun. Kyttäsin Vimman sivuja ahkeraan ja onnistuin saamaan ensimmäisestä erästä vielä palan itsellenikin.


Kangas vaati pääsyä vartalonmyötäiseksi vaatteeksi. Kirjastoreissulla selasin taas perinteisesti kahdessa minuutissa samalla Herttaa viihdyttäen kaikki Suuri Käsityö -lehdet ja löysin juuri haluamani mallin (SK 2/2014, malli 4, koko 36). Nyt on minullakin lettimekko.



Tykkään erityisesti kaavan pääntiestä. Todella maailman helpoin versio ja siinä on pieni juju. Pääntie jää edestä vähän pussiin, joten sen voi asetella haluamaansa asentoon. Olkasaumoihin olisi voinut sentin laittaa lisää leveyttä. Tämä itselle ensi kertaa varten muistiin. Nappasin myös lantiolta vähän mekkoa sisään. Taisinpa laittaa muuten hihoihin pari senttiä lisäpituutta.


Katsoin tarkkaan kankaan ennen leikkaamista. Leikkasin sen silti väärään langansuuntaan. Venyvyys on kuitenkin sen verran hyvä, että se ei haittaa ja tuskinpa tästä kukaan suoraan pystyyn sanomaan, että vinoon meni. Itse mekko oli muuten nopea ommella, mutta tuo punottu vyö, huh huh. Kiersin siis kangassuiruja anorakkinyörin päälle ja tikkasin päältä siksakilla. Ei ihan vartissa valmistunut. Sattumalta sain vyöhön lettimäisen efektin kun siksakkasin "vastakarvaan".


Syksyn sateiden myötä pääsen lettimekkoani vihdoin käyttämään.

Tiina

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Digipuput

Tähän asti ompelemani digiprintit ovat säilyneet todella hyvinä useiden pesujen jälkeen. Tämä pupukangas on ensimmäinen valokuvaprinttini, oi niin kovin suloinen. Toivottavasti tämäkin kestää kovaa käyttöä. Jännityksellä myös odotan, miten käy pilkkuleggareiden pesussa. Eurokankaan pilkut ovat aivan luokattoman huonolaatuisia, eivät kestä pesua ja kulutusta lainkaan. Nämä on ostettu Kangas-Mallasta ja Pipsaliinasta. Jää nähtäväksi, onko laatu parempi.


Paidan kaavana on Autumn Forest (Ottobre 4/2014) koossa 86, vähän levennetyillä hihoilla ja pidennetyllä helmalla. Leggarit on jälleen tehty Ruusunpunan kaavalla (Ottobre 6/2012), koossa 80. Suosikkikaavojen ehdoton etu on se, että ei tarvitse piirtää kaavoja. Se jos joku on tylsää hommaa.


Tämä pupupaita on yksi onnistuneimmista ompeluistani. En tiedä, johtuuko se sitten siitä, että tämä muistuttaa minusta "kaupanpaitaa". Kuitenkin se on uniikki.


Näihin kelpaa pieni päiväkotilainen aamulla pukea.

Tiina

tiistai 12. elokuuta 2014

Mintut Marjanallet

Mahdottoman ihanan värinen tuo PaaPiin minttu Marjanallet. Kaikessa herkkyydessään oli myös haastava kun kangas toi ensimmäisenä mieleen pyjaman. Testailin erilaisia yhdistelmiä ja tämä tummanharmaa pilkku osui nappiin. Varastosta löytyi myös juuri oikean värinen resori. Tällä kertaa pullonkaulaksi muodostui lanka. Onneksi lähimmästä jättikaupasta löytyi rulla tarpeeksi tummaa harmaata.


Kaavana on jälleen Funny Faces (Ottobre 1/2014) koossa 92 pidennetyillä hihoilla. Olen myös muuttanut ompelujärjestystä ja ompelen helman ensin kasaan toisesta sivusaumasta. Sitten rypytän helman ohjeesta poiketen vapaalla kädellä venyttämällä framilonia niin paljon kuin mahdollista. Lopuksi ompelen toisenkin sivun kiinni ja kiinnitän helmaosaan valmiiseen yläosaan. Näin on mielestäni helpompi tehdä varsinkin jos pitää kohdistella raitoja.


Olen jälleen uskaltautunut kanttaamaan kaksoisneulalla. Ompelin pitkään resorin vain kaksinkertaisena kaistaleena pääntielle ja hihoihin. Mutturallan hyvillä ohjeilla olen päässyt jo tällaiseen jälkeen. Onhan tämä hitaampaa tehdä kuin kaksinkertaisella kaistaleella, mutta tulee paljon laadukkaamman näköinen. Kannattaa vilkaista ohjeet.


Vielä riittää aurinkoa!

Tiina

lauantai 9. elokuuta 2014

Synttärimekkonen

Meinasi tulla kiire tämän mekon kanssa. Ajatus mekosta oli valmiina jo kauan aikaa sitten, mutta tällä viikolla alkaneet työt ja loppuviikon kaksitoistatuntiset työpäivät koulutuksineen takasivat sen, että mekko ei valmistunut hyvissä ajoin. Mutta onhan juhliin vielä reilu tunti aikaa :)


Kaavana on Funny Faces koossa 110 (Ottobre 1/2014), hihat tosin reippaasti pidennettyinä. Tykkään itse kovasti tuosta kangasyhdistelmästä. Pojan raitapaita luo mukavasti linkin helmojen raitoihin. Toki nuo värit passaavat toisiinsa muutenkin. Lahjan saaja on tosin neljävuotias Hello Kittystä viehättynyt nuori neiti, joten nähtäväksi jää, onko tämä myös hänen mieleensä.


Helmaa saksiessa kävi niin, että raitakankaasta jäi kaksi suorakulmiokaistaletta. Lamppu välähti heti, pari minuuttia mietintää ja mallailua ja kas, ajatus omasta hameesta oli valmis. Innostuin siitä niin, että ompelin hameen samointein. Siitä tuli ihan suosikki, pitää kuvata se tänne mahdollisimman pian.


Mutta nyt paketointihommiin ja juhlimaan!

Tiina

lauantai 2. elokuuta 2014

Let's jump!

Jumpsuit, haalari, onepiece, Matti Nykäsen mäkihyppyhaalari. Johtuen turkoosista väristä ja joustocollegen pinnasta, niin vain valmis tuotos toi mieleen 80-luvun mäkihyppääjän.

Eipä silti, olen äärimmäisen tyytyväinen tähän haalariin. Ehdin jo aikani haaveilla tällaisen tekemisestä, mutta rohkeus on puuttunut. Vetoketjuhommat ei kuulu suosikkeihin. Kun PaaPiin yllätyspaketista tuli reilu pala tätä joustocollaria, uskalsin ruveta hommiin.


Löysin yhdestä Ottobrestani jumpsuitin kaavan, mutta siinä taakse olisi tullut sauma. Halusin takakappaleen olevan yhtenäinen. Uskaltauduin kaavanmuokkauksiin ja käytin pohjana yöpuvun kaavaa (Nukkumatti Ottobre 6/2012, koko 92). Tällä samalla kaavalla olen parit yöpuvut ommellut, joten se oli tuttu. Avarsin pääntietä ja levensin sekä etukappaleita että takakappaletta jonkun verran. Pidensin myös hihoja ja ompelin niihin ekstrapitkät resorit. Vielä puuttui huppu. Ei muuta kuin itse piirtämään, halusin hiippahupun. Kun hupun kaava oli valmis, näytti se niin omituiselta, että en voinut uskoa sen toimivan. Mutta toimiihan se. Kaulus olisi ehkä saanut olla sentin alempana, niin ei olisi niin lähellä kasvoja.


Vetoketjunkin sain kerrasta paikalleen. Hiukan taistelin sen alaosan kanssa ja ihan ei kaunein lopputulos tullut, mutta paras tähänastisista versioista. Tikkasin sen vielä suoraompeleella ympäriinsä ja ompelin sisäpuolelle vetoketjun päähän resorista pienen tampin hiertymiä estämään.


Mutta kyllä tähän meni aikaa, useampi tunti. Pitkästä aikaa kuitenkin niin suuri onnistumisen fiilis, että kannatti hikoilla ja pakertaa.


Lämpöä lauantaihin!
Tiina