maanantai 28. heinäkuuta 2014

Ihanat paidat ja mekkokokeilu

Kesän aikana on postista tullut haettua kangastilaus jos toinenkin. Hertan vaatekaapissa on hyvin täytettä, mutta juurikin nyt sopivia paitoja on pidetty jo iät ja ajat. Alkavat jo vähän kyllästyttää. Osa paidoista on myös kärsinyt pesuista aika pahasti.

"Tarpeeseen" ompelin siis 86 koossa kaksi paitaa, molemmat Autumn Forestin kaavalla (Ottobre 4/2014). Tämä on kyllä hyvä kaava. Tuo etukappaleen rypytys tuo kivan lisän muuten ihan arkiseen paitaan. Kaikkiin kankaisiin en ehkä tätä käyttäisi, riippuu kankaan kuvioinnista, miten poikkileikkaus osuu niihin nätisti. Hihat kaavassa oli aika tiukat ja helma ehkä himpun lyhyt omaan makuun. Seuraaviin versioihin voi sitten tehdä tarvittavat korjaukset.



Ihastuin tuohon Verson Puodin Ystävät yhdessä -kankaaseen heti kun sen verkkokaupassa näin, oli sellainen "pakko saada" -kangas. Kun kangas kotiutui, olinkin vähän ihmeissäni. Mitäs tästä nyt tekisin. Jonkun viikon kangas muhi laarissa ja kun annoin mennä ilman suurempia kuvioiden sommitteluja, tästä tulikin kiva! Pieneen vaatteeseen noiden tyttöparien asettelu ei nimittäin ole ihan helppoa.



Kokeilin myös tällaista omaa ideaa. Ompelin mekkoon helman yläreunan näkyviin. Olihan tässä normaalia enemmän hommaa kun tein rullapäärmeen ja rypytin ompelulangoilla, mutta tässäkin on vähän jotain pientä twistä arkiseen vaatteeseen. Koko on aika hurja, varmaan 92/98. Tuo musta resori tässä vähän harmittaa, hyppää liikaa silmille omaan makuun. Ei vaan varastoista löytynyt muuta mekon väreihin sopivaa.



Vielä olisi iso kasa jo ommeltuja vaatteita blogattavana ja vielä isompi kasa kankaita odottamassa ompeluvuoroaan. Hiki tässä tulee!

Tiina

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Pieni neuletakki, iso homma

Kyllä meni aikaa tämän näpertämiseen, mutta lopputulemaan olen tyytyväinen. Voisinpa tehdä tällaisen toisenkin, kangas on jo mietittynä.

Aika tuhraantui aika pitkälti napinläpien kanssa. Edellisen kerran olen niitä ommellut parikymmentä vuotta sitten eli ei ihan tuoreessa muistissa ollut. Kun koneen manuaalikin oli hukassa, yritin maalaisjärjellä miettiä säätöjä. Jonkunlaisen läven olisin varmaan saanut aikaiseksi, mutta onnekseni manuaali putkahti esiin kaapin kätköistä. Harjoitteluversio onnistui hyvin, mutta ensimmäinen neuletakkiin ompelemani ei. Alalankaa oli puolassa liikaa ja se ei pyörinyt kunnolla, joten napinläven nurjapuoli oli hirveä sotku. Purkamalla selvittiin. Pitää ensi kerralla muistaa ommella ensimmäinen napinläpi jonnekin muualle kuin paraatipaikalle. Mutta siinä ne nyt on, kaikki kuusi allekkain.


Pääntien kanttauksen tein Mutturallan ohjeilla. Ensimmäinen versio epäonnistui ja jouduin purkamaan, mutta toinen meni hyvin. Nurja näyttää vähän rumalta, mutta jos kerran etupuoli on noinkin hyvä, niin ei haittaa!


Kaavana on Cloudy Day (Ottobre 4/2013) 92 leveydellä ja 98 pituudella. Hihoihin olisi kuulunut vielä lisäpalat, mutta minusta niistä olisi tullut tosi pitkät, joten ompelin hihansuihin vain pienet pätkät käännettyä resoria. Nyt näyttää omaan silmään sopusuhtaiselta.



Näitä puuvillaneuloksia on kyllä ihana ommella, ehkä tämänhetkinen suosikkimateriaalini! Tämä söpö kangas on Murun ja kuosi sopii mielestäni hyvin tällaiseen vaatteeseen, jossa etukappale on auki.

Helteisen terveisin,
Tiina

torstai 10. heinäkuuta 2014

Siitä se ajatus sitten lähti

Parisen viikkoa sitten oli ompeluryhmän perjantaihaaste. Yllätyspaketti oli mahdollista tilata tällä kertaa Pikku Piltistä. Olen sieltä aiemmin tilannut valmiita silityskuvia ja ajettelin yllärinkin olevan jotain silityskuvamatskua. Onnekseni olin osittain väärässä ja mukana tuli myös kangasta.

Liikkeelle lähdettiin siis n. 80 cm x 80 cm trikoopalasesta ja pienestä palasta mustaa sekä valkoista silitysarkkia. Pyörittelin aikani kangasta käsissäni ja kun kuosi sen mahdollisti, pistin vastakkaiset nurkat yhteen ja leikkasin pääntien keskelle pitkää sivua. Sitten Hertan paita siihen päälle ja leikkasin sen avulla lepakkohihaisen tunikan 3/4-hihoilla. Tähän ei tullut lainkaan olkasaumoja, ainoastaan sivusaumat. Helmakin on päärmätty rullapäärmeellä, joten todella helppo kaava.

Silitysarkkien kanssa tulikin sitten vähän ongelmia. Päätin leikata niistä ympyröitä, jotka sommittelin kiertämään pääntietä helminauhanomaisesti. Piirsin mustekynällä arkkien nurjalle ympyrät. Se oli ensimmäinen virhe. Muste nimittäin silitettäessä levisi kankaalle. Toinen kämmi kävi itse silityksen kanssa. Valmiin silityskuvan kanssa suojapaperi lähti rullaantumaan automaattisesti pois hetken silityksen jälkeen. Odotin niin käyvän nytkin. Kun suojapaperi vain pysyi paikallaan, jatkoin silitystä t o d e l l a kauan. Ilmeisesti sitten liian kauan kun silitysarkit rupesivat kupruilemaan. Taisin polttaa osan niistä, ups. Tässä vaiheessa olin sekä ärsyyntynyt että epätoivoinen. Meni hermo ja päätin vaan kiskoa suojakalvot irti.

Kaukaa kuvatussa työssä silitysarkit näyttävät ihan hyviltä. En vaan voinut jättää niitä noin, joten ajattelin että siksakkaan ne reunoistaan, jolloin mustekynän jälki jää piiloon. No ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan kun ilmeisesti silitysarkista johtuen kone vaan jäi junnaamaan siksakkia paikalleen. Kun sitten purin pientä pätkää, oli silitysarkki aivan rei'illä.


Eipä jäänyt muita vaihtoehtoja kuin leikata koko silitysarkkihässäkkä pois. Tilalle ompelin kaistaleen mustavalkopilkullista kangasta. Tulihan tästä lopulta ihan kelpo paita.



Koska tuo tunika oli niin helppo tehdä, ompelin toisen, johon laitoin pitkät resorit hihoihin. Muutoin tämä on aivan samanlainen. En osannut vaan ottaa huomioon, että kangas on todella ohutta ja pehmeää, joten Maijojen tikkaus meni vähän huonosti. Olin kyllä niiden nurjalle silittänyt tukikangasta, mutta olisi pitänyt silittää myös itse paitakankaaseen. Tarkoituksella valitsin neljästä Maijahahmosta nämä kaksi, joilla oli musta mekot.


Olin tilannut tuota Verson puodin Maijat-kangasta ison palan, mutta onnistuin käyttämään sen kokonaan omaan hupparimekkoon. Harmitti aika lailla, siksi päätin laittaa Hertallekin pari Maijaa omaan mekkoon. Nyt odottelen, josko Maijoja tulisi vielä lisää myyntiin, että saisin oikean Maijamekon Hertallekin.



Vielä olisi kasa reissussa ommeltuja vaatteita odottamassa kuvausta. Ja silitystä, voi huokaus se on tylsää :)

Tiina

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Kaksi maksia ja mini

Maksimekot eivät paljon kaavoja tarvinneet. Tai ehkä olisivat tarvinneet, niin olisin saanut kerralla ne kuntoon. Minimpi versio sentään onnistui kerrasta.

Ensimmäisen maksin kanssa jouduin vähän soveltamaan kun kangasta oli vain metrin pala. Löysin onneksi kangaslaarista lähes samanväristä trikoota, josta leikkasin yläosan. Laitoin hihattoman topin kankaan päälle ja saksin reunoja myöten. Pääntielle ja hihansuille ompelin ensin framilonia, käänsin ompeleen verran nurjalle ja tikkasin kaksoisneulalla. Valmiin mekon yläosa oli mielestäni liian korkea, joten leikkasin olkasaumoista vähän pois. Viisaampi olisi toiminut toisin. Koko hökötys tietysti nousi ylöspäin ja jouduin suurentamaan pääntien ja hihansuut eli koko framilon-käänne-tikkaushomma piti tehdä toistamiseen.



Helmaosaan ompelin pienen laskoksen etukappaleelle niin sain siihen vähän eloa. Helmakäänne on ommeltu ainakin kolmella erivärisellä langalla. Eipä tuota onneksi huomaa.



Toinen maksimekko on tehty noin puolentoista metrin palasta. Idea on sama kuin ensimmäisessä. Etukappale on piirretty topin pohjalta ja pääntiellä sekä hihansuissa on framilonia. Nyt vedin framilonia jonkun verran ommellessani sitä, joten rypytys esti kääntämisen ja tikkaamisen. Ei se mitään, jätin ompeleet näkyviin. Tai oikeastaan ne hukkuvat kankaaseen tosi hyvin. Helmaosan yläosaan ompelin myös framilonia niin sain siitä vähän runsaamman. Päätin saksia myös tätä mekkoa sen ollessa valmis eli sain treenata framilonin ompelua pääntielle ja hihansuihin tämänkin osalta toistamiseen.


Helmassa on sen verran volyymia, että kiskoo tuota yläosaakin alaspäin. Onneksi päällä näyttää ihan kivalta ja suoralta :)


Kolmannen mekon osalta menin kyllä sieltä, mistä aita on matalin. Leikkasin senkin valmiin topin pohjalta, helman saksin kaarevaksi. Olka- ja sivusaumat saumuroin ja pääntien, hihansuut sekä helman ompelin tiheällä siksakilla kun ei ollut reissussa mukana oikeanvärisiä saumurilankoja rullapäärmeen aikaansaamiseksi. Aikasta helppoa.




Kuvat on otettu reissukohteestamme, iso piha ja ihanat omenapuut <3

Aurinko on täällä!
Tiina

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Paitapaketti


Vaikka blogissa onkin ollut hiljaista, ei ompelut ole olleet kesälomalla. Päinvastoin. Viimeiset kolme viikkoa olen ommellut kyllä hurjasti, ensimmäisenä esittelyssä pino paitoja.
 
 
Beagle Boyn kaavasta (Ottobre 4/2013) olin kuullut suosituksia, joten kokeilin sitä tähän hurmaavaan Aarrekidin trikooseen. Hyvältä vaikuttaa, tein hupparin pienimmässä koossa eli 92 kokoisena. Hupun vuoritin pallotrikoolla ja laitoin hupun reunaan resorikaistaleen tereeksi, en siis kantannut huppua lainkaan.
 

 

Sitten taas vaihteeksi joukko Mint-kaavalla (Ottobre 4/2012) syntyneitä paitoja. Nyt kun olen näitä lukuisia ommellut, olen tajunnut että helma on melko pitkä ja lyhennänkin sitä nykyään suosiolla useamman sentin. Nämä kaikki on tehty koossa 92, päiväkotipäiviä odottelemaan. Tajusin, että pitää ostaa jotain nimikointitarvikkeita syksyä varten. Suosituksia jo ommeltujen vaatteiden nimikointiin otan mieluusti vastaan :)

Tämän paidan pääntien ja hihansuut kanttasin ensimmäisen kerran trikoolla. Onnistui kohtalaisesti.


Tämän ruskeapohjaisen kanssa kävi pieni kämmi ja onnistuin vahingossa saksimaan takapuolen pääntielle hirveän vekin. Leikkasin sitten vaan pääntietä takaa suuremmaksi. Ei onneksi näytä mitenkään jättisuurelta.


Käpysen Vesiväriraitaa oli pieni palanen jäljellä. Paidan siitä sain kun leikkasin etu- ja takakappaleet väärään langansuuntaan. Kangas on niin joustava, että toimii varmasti näinkin. Näin vältyin myös raitojen kohdistamiselta, hih.


Päässä oli visio paidasta, jossa on sydämiä ja röyhelö helmassa. No kuvaus sopii alla olevaan tunikaan, mutta se ei kyllä vastaa visiota. Tässä olen siis käyttänyt samaa paitakaavaa, en lyhentänyt helmaa, mutta levensin sitä hieman.

Röyhelön reunat siksakkasin kun reissun päällä ei ollut sopivia saumurilankoja mukana, joten en saanut siihen rullapäärmettä. Ja nyt se ei oikein käpristy tarpeeksi hyvin. Luulen, että ratkon sen tuosta irti. Tässä myös rypytin ensimmäistä kertaa ompelulangoilla, onhan se aika hidasta hommaa. Mutta hyvin rypyttyy!


Leikkasin sydämet vapaalla kädellä, joten ovat kaikki vähän erilaisia. Sydämiin silitin tukikangasta nurjalle ja tikkasin vain kiinni. Pesujen myötä reunat rupeavat vähän rullaamaan, tykkään että tulee vähän rosoisempi fiilis.


Samalla mallilla ompelin myös tämän pilkkutunikan. Kangas on ostettu Eurokankaasta ja olen hamstraillut näitä pilkkukankaita sieltä eri väreissä. Harmikseni olen vaan huomannut, että haalistuvat aika nopeasti. Tämä punavalkoinen oli vaan niin suloinen, jotenkin marimekkohenkinen.


Viimeisessä paidassa testasin uutta kaavaa, Pretty Basic koossa 92 (Ottobre 6/2013). Oli muuten outo kaava, ylipitkät hihat yhdistettynä lyhyeen helmaan. Ja pääntietäkin jouduin vielä lopuksi suurentamaan. Se tosin voi johtua kankaasta, tässä ei ihan kamalasti ole joustoa. Oli muuten tässäkin hommaa kun noita röyhelöitä tein. Mutta lopputulos on kyllä söpö.



Ompelulomareissu jatkuu vielä muutaman päivän. Nyt on vaan sellainen tilanne, että olen ommellut kaikki kankaat. Kotona odottelee useampi metri reissun aikana saapuneita, joten nyt visioidaan ja ensi viikolla ommellaan :)
 
Tiina