torstai 27. maaliskuuta 2014

Kesä ja meri

Ne tulivat tästä mekosta mieleeni. Löysin Eurokankaan sekundapaloista isot palat tummansini-valkoista pilkku- ja raitakangasta niin halvalla, että oli pakko ostaa. Jotenkin synkiltä nuo kankaat näyttivät kun niitä katselin, mutta sitten tuli ajatus. Sekaan hieman punaista.


Tässä mekossa kiteytyy taas se, miksi ompeleminen on niin kivaa. Yhdestä ajatuksesta ja pienistä palasista kasautuu palapeli ja niistä vaate. Ennen sen valmistumista otetaan pari palaa pois ja vaihdetaan muutaman palan paikkaa. Suunnilleen noin mielessäni syntyvät vaatteet. En osaa piirtää vaan ajattelen vaatteen auki.

 
Kaava on siis oma, pitkähihaisesta paitakaavasta muokattu. Tästä tykkään sen verran, että voisin tämän pohjalta tehdä Hertalle kaksivuotismekon. Röyhelön tein käsin rypyttämällä ja on aika epätasainen. Mietin, että voisin kokeilla rullapäärmeen käyttöä ja tehdä yksinkertaisen röyhelön seuraavaan versioon. Pitää vaan opetella se rullapäärme ensin...


Aurinkoa!
Tiina

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kevättakki

Ompeluryhmässä on meneillään maaliskuun takkihaaste. Tämä kevättakki valmistui eilen, ei ihan muitta mutkitta, mutta olen tähän kuitenkin suhteellisen tyytyväinen. Kaavana on Against the Wind (Ottobre 1/2013) koossa 86. Päällinen on Murun puuvillanaulosta ja vuori on pilkkutrikoota. Olisin halunnut vuoriksi jotain kolmiokuosista kangasta, mutta en löytänyt sopivaa oikeissa väreissä.


Jätin takista taskut pois, koska en halunnut sotkea tuota ihanaa kuosia. Hertta pärjää vielä hyvin ilman taskujakin ja helpottihan tämä päätös myös itse ompelutyötä. Selvisin ilman haasteita kunnes piti ruveta ompelemaan vetskaria tuulilistaan ja edelleen kiinnittää se takkiin ja ommella vuori kiinni. En ymmärtänyt ohjeita niin, että olisin pystynyt visioimaan, miltä kukin vaihe konkreettisesti näyttää. Otin viikon aikalisän ja odottelin, että äiti saapuu kyläilemään. Yhdessä luettiin ohjetta ja äitini oli sitä mieltä, että hän ompelisi takin loppuun hieman eri tavalla. Noudatin kuitenkin kaavan ohjeita ja lopputuloksena purin urakalla ja tein lopulta äitini alkuperäisen ajatuksen mukaan. Ompelin ensin takin ja vuorin huput kiinni toisiinsa ja vasta sitten kiinnitin tuulilistan vetskareineen. Onnistui noin helposti, kiitos äidille vinkeistä!



Opin tästä prosessista myös sen, että kannattaa varmistaa kaikkien kappaleiden olevan oikeankokoisia. Minulla oli saumanvaroissa hieman heittoja ja se aiheutti ongelmia kokoamisvaiheessa. Purkamisella ja saksimisella siitäkin selvittiin. Loppuvaiheen viimeistelyt tikkauksineen eivät myöskään kerrasta onnistuneet ja jouduin niitä purkamaan. Ihan lopussa sain myös tökättyä reiän kankaaseen, mutta sen sain parsittua kasaan.

Erityisen tyytyväinen olen vetskarin ompeluun, näyttää hyvältä ja sain sen tasattua hyvin. Ohjeen mukaan tähän piti laittaa 38 cm vetskari, mutta laitoin 40 cm lyhentämättä. Tuli sopiva. Hihat ovat vähän reilun mittaiset vielä, mutta saa käännettyä sopiviksi.

Takkiin sopii hyvin tämä pipo, jossa vuori on samaa kangasta takin vuorin kanssa. Päällinen on punaista trikoota ja siihen ompelin panda- ja sydännapit koristukseksi. Kaava on lainattu täältä.


Ensimmäiseksi takiksi tästä tuli hyvä, vaikka parantamista löytyy. Ohjeen työvaiheiden järjestystä ainakin vaihdan seuraavan takin kanssa. Ja varmistan, että leikkaan saumanvarat yhtä leveiksi. Oli tässä kuitenkin sen verran hommaa, että itselleni tuskin takkia ompelen. Ainakaan tänä vuonna.

Tervetuloa kevät!
Tiina

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Kesään valmistautumista

Hertan vaatekaapissa on vain tiettyjen vaatteiden mentävä kolo, kesävaatteiden. Kaikkea muuta piisaa niin paljon, että vaikken pariin viikkoon pyykkiä pesisi, puhdasta vaatetta löytyisi silti. Kesävaatteiden kimppuun käyn nyt kun näyttäisi siltä, että uskallan lyödä lukkoon oikean koon. Se on 86 ellei tässä joku huima kasvupyrähdys kutista vaatteita pieneksi.

Nämä t-paidat tein samalla kaavalla (Brave Firemen, Ottobre 3/2013) kuin aiemmin Hattarakekkereiden pikkupalasta syntyneen paidan. Nyt jätin jo leikkuuvaiheessa saumanvarat kapoisiksi kun malli on mielestäni aika leveä.



Tämä kuumailmapallokangas raikastui kummasti kun laitoin pääntielle ja hihansuille keltavalkoraitaisen resorin. Oikein onnistunut yhdistelmä mielestäni!

Mitäs luulette, riittääkö kotiompelijan lapselle kolme t-paitaa kesäksi? No ei tietenkään! Voin hyvillä mielin ommella kaapin täytteeksi lisää (kesä)vaatteita :)

Aurinkoa viikkoon,
Tiina

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Babyshower-lahjoja

Tänään oli kahden ystäväni yllätysvauvajuhlat. Olin jo aiemmin ommellut molemmille pakettiin laitettavaksi pienet housut. Halusin tehdä vielä jotain muuta ja alkuperäinen pehmoleluidea jalostui kuvakirjoiksi pienten käsien hypisteltäviksi.



Pohjakangas on Marimekon paksua puuvillaa. Kuvat olen leikellyt tilkuista ja osaan silitin tukikangasta siksakkaamista helpottamaan. Laitoin sivujen sisään vielä ohutta vanua. Vanun sullominen oli vaikein homma, olin nimittäin ommellut sivut käsinsulkemisaukkoa lukuunottamatta kasaan. Pienestä luukusta oli vaikeaa saada vanua asettumaan nätisti. Loppujen lopuksi käänsin pussukan nurinpäin ja hakaneulasin vanun nurkista pussiin. Sitten kääntö ympäri ja hakaneulat pois.



Eilenkin vietettiin juhlia, pienen pojan kaksivuotissynttäreitä. Osa hänen pakettiaan oli tämä pipo. Kaava löytyy täältä. Tein koossa 50.


Leppoisaa sunnuntain jatkoa,
Tiina

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kukkaniitty

Tämä kangas on niin kaunis. Pala osui käteeni Eurokankaan palalaarista, materiaali on jotain viskoosintyyppistä ohutta kangasta. Vajaa kolmen metrin pala maksoi reilut 7 euroa. Pakkohan se oli ostaa. Löysin samaa kangasta myöhemmin vielä yhden kukkarivillisen. Ostin senkin.

Monta päivää mietin, mitä kankaasta tekisin. Mekko, se oli selvä, mutta millainen. Vähitellen ajatus kirkastui. Lippahihojen kaava on Joka tyypin kaavakirjasta. Itse mekon kaava on Minuuttimekon, Surrur tee oma Marimekkosi -kirjasta. Tai siis eihän tämä enää ole mekko vaan tunika.


Niin, mekko piti tulla, mutta helman kanssa taistelin. Kun olin sen saanut tikattua vuorin kanssa, oli vaan todettava, että ruma on. Purkamaan ja framilonia vuoriin ja helma pussiin. Nyt on kaunis, mutta ei sellainen kuin olisi halunnut.


Ennen helman purkamista olin jo käyttänyt enemmän aikaa purkamiseen kuin ompelemiseen. Tunika on kokovuoritettu ja voin kertoa, että olen purkanut hihat ainakin viisi kertaa, pääntienkin kerran. Molemmissa hihoissa on edelleen pienet kauneusvirherypyt, mutta kun kangas alkoi olla jo sen verran reikäinen purkamisen ja uudelleenompelun jäljiltä, totesin, että olkoonsa. Hihat ovat niin vartalonmyötäiset ja lyhyet, että rypyt eivät suoraan pistä silmään.


Siitä yhdestä kukkarivillisestä ompelin vielä tuubihuivin. Ja ensimmäisestä kangaspalasta jäi sen verran, että mekon siitä vielä saa. Sama taistelua en enää halua, joten sen ompelen kyllä täysin valmiskaavasta ja ohjeiden mukaan. Ei enää kaavayhdistelyitä ja oman pään varassa ompelua.

Nyt haasteena on, että minkäs alaosan kanssa tätä oikein käytetään?

Tiina

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Oravainen pyjamainen

Olen ommellut itselleni ihanaa mekkoa. Tänään jouduin sen kanssa vaikeuksiin. Päätin ottaa hengähdystauon ja ommella jotain helppoa perusvaatetta. Terapiamielessä.

Tämä pyjama on tehty koossa 92 ja menee vielä kaapin perukoille odottamaan omaa vuoroaan. Ja siis todellakin sinne ihana perukoille, piiloon. Tein vastaavanlaisen setin joku aika sitten Hertalle jemmaan. Kun tulin eräs päivä töistä kotiin, juoksi Hertta setin pyjamapaita päällään vastaan. Isin mielestä se oli ihan peruspaita :) Ja onhan se totta, paitojen ja housujen kaavoillahan minä näitä pyjamia ompelen. Jos näille on ihan oma kaavansa, saa vinkata. Liekö tuo sitten mitenkään näistä eroa.


Paitakaava on Little Lamb (Ottobre 4/2012) ja housuina Saimit (Ottobre 1/2009). Oravakangas jäi vähän vajaaksi, joten paidan etukappaleeksi valikoitui varastoista ainoa mahdollinen yksivärinen, ruskea.


Minulla olisi muutama työ kesken, mutta mikään niistä ei nyt innosta. Koko ajan tekee vaan mieli suunnitella uutta ja leikkoa kankaita. Pitäisi malttaa mieli ja ommella yksi kerrallaan valmiiksi. Haaste kärsimättömälle ihmiselle.

Tiina

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Pitsiä

Olen hurahtanut trikootoppeihin, joissa on pitsiä. Jokuhan sanoisi näitä aluspaidoiksi. En minäkään näitä yksinään pidä, päälle laitan aina jonkun muun paidan. Mutta en silti miellä näitä perinteisiksi aluspaidoiksi.



Kaavan piirsin vanhan topin pohjalta, helmaan lisäsin vähän senttejä. Kangas on Eurokankaan palalaarista, pitsi myös Eurokankaasta. Aamulla satoi räntää, nyt paistaa ihana aurinko. Vajaa kuukausi Roomaan. Tämä lähtee sinne mukaan.

Tiina

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Kympin setti

Viljamin puodilla oli myynnissä yllätyspaketteja. 10 eurolla kolme kangaspalaa pienen lapsen vaatteisiin. Oli pakko ostaa. Paketista löytyi pieni pala turkoosia Hattarakekkerit-kangasta ja sinistä sekä keltaista Pandaa. Keltainen ui suoraan sydämeeni, niin herkullisen värinen. Kuin sitruunalaku.

Tässä kympin setti kuvina. Pienimmästä palasta tuli t-paita kesäksi. Vähän piti avittaa pallotrikoolla kun ihan ei pituus kankaassa riittänyt helmaan ja hihoihin. Kaavana Brave Firemen (Ottobre 3/2013) koossa 86. Hieman otin leveydestä pois hoikalle lapselle sopivammaksi. Tästä paidasta tykkään.



Keltaisesta Pandasta olisin halunnut mekon. Mutta ei riittänyt mitenkään. Paitaan onneksi riitti. Lisäsin pienet frillat olkapäille. Tällaisia en ollut ennen tehnyt, enkä katsonut mitään ohjeita, joten parannettavaa jäi. Toinen puoli on rypyttynyt paremmin ja näyttää ihan kivalta, mutta toinen on tosi tönkkö. Ompelin vahingossa myös hihat väärinpäin. Tämä kangas on vaan niin ihana, että kestää pienet kömmähdykset. Näin yritän uskoa. Paidan kaava on Mint (Ottobre 4/2012) koossa 86. Käpyseltä ostettu sitruunankeltainen resori on täydellinen pari tälle kankaalle.



Viimeisen kangaspalan käytin leggareihin. Ja mitkä kohdistukset, wow. Kerrankin onnistuin katsomaan, että sauma ei halkaise kuviota tyhmästi. Kaavana on Ruusunpuna (Ottobre 6/2012) koossa 86. Kangas jäi sen verran vajaaksi, että jouduin nipistämään vyötäröltä vähän mittaa pois. Laitoinkin sinne vain puolen sentin kuminauhan, mutta testikäytössä vaikutti ihan toimivalta. Katsotaan, miten reagoi pesuun.

 

Kannustan muitakin kangaskauppoja myymään samanlaisia settejä. Muutama pala kivoja kuoseja sillä lupauksella, että n. kokoon asti saa kustakin palasta vaatetta tehtyä. Ja hinta kohdalleen. Ostajia varmasti löytyy.

Reipasta viikonalkua,
Tiina

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Bambi ja Toinen Bambi

He ovat Bambi ja Toinen Bambi.


Toinen Bambi on PaaPiin tee se itse -paketista ommeltu. Aika kiva idea ja kuvalliset ompeluohjeet tekivät ompelusta helppoa. Ennen leikkaamista piirsin kaavat talteen ja niiden pohjalta on ommeltu Bambi.


Varsinkin Bambi on lunastanut paikkansa. Sain sen valmiiksi eräs ilta kun Hertta oli jo nukahtanut. Hän kuitenkin heräsi alkuillasta kovin itkuisena, eikä meinannut millään rauhoittua. Vein Bambin hänelle ja se kainalossa itkut helpottivat. Eräs toinen ilta iltapuuro ei maistunut lainkaan. Bambi tuli paikalle nälkäisenä ja halusi syödä Hertan kanssa. Sinne meni puurot. Bambi tuli apuun myös kun yliväsynyt, kylvystä juuri tullut lapsi ei olisi halunnut pukea vaippaa ja yöpukua päälleen. Bambille laitettiin vaipat ja, no arvaat varmaan lopun.


Blogin ulkoasua on ravisteltu. Vanha ilme oli jotenkin tunkkainen,  joten pyysin miestäni suunnittelemaan minulle oman logon. Se on hieno <3

Tiina