sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Lopussa kiitos seisoo

Otsikon kuluneeseen fraasiin yritin uskoa kun tämän tunikan kanssa tuskailin. Leikkimielinen sanontani, "Ite on itteeni kiittäny ja kiitosta on riittäny", ei ommellessa kyllä käynyt mielessä. Tai pitäisi sanoa kyllä purkaessa. Aloitetaan kuitenkin tarina, että päästään sinne kiitokseen asti.

Tilasin tätä Suomu-kangasta Käpyseltä. Tilasin liian vähän ja tunika jäi ilman takakappaletta. Tiesin sen jo ennen leikkaamista, mutta leikkasin etukappaleen ja hihat kuitenkin. Luulin löytäväni suunnilleen samanväristä harmaata trikoota takakappaleeksi. En löytänyt. Päätin ommella takaosan mustasta trikoosta. Ompelin kappaleet kasaan. Siinä vaiheessa tämä oli mekkopituinen, helma polvissa. Näytti yökkäriltä ja musta takaosa vilkkui sivuilta rumasti etupuolelle. Lyhensin helman. Näytti edelleen hölmöltä. Ajattelin, että etukappaleelle pitää saada jotain mustaa, ettei musta takaosa ole niin irrallinen. Leikkasin mustan taskun. Mallailin sitä etukappaleelle. Ei näyttänyt hyvältä. Ompelin siihen vähän mustaa pitsiä. Ei näyttänyt hyvältä. Leikkasin taskun erimuotoiseksi. Ei näyttänyt hyvältä. Testailin mustaa pitsiä pääntien alapuolelle, sillä tavalla kaulakorumaiseksi renkaaksi. Näytti hyvältä. Samalla keksin rypyttää sivusaumat framilonilla. Lähdin siitä liikenteeseen ja ompelin toisen sauman. Ei näyttänyt hyvältä.

Otin parin päivän hengittelytauon. Tuon parin päivän aikana hahmottui, että vuoritan tunikan ja teen siitä pussihelmaisen. Eurokankaasta hain vuorikankaan. Ratkoin mekon kappaleiksi, sivusaumat pidin kasassa, samoin hihat. Ompelin vuorin kasaan ja mekkoon kiinni. Kappas, rupesi näyttämään hyvältä. Lisäsin kevyesti framilonia vielä helmaan, että sain enemmän pussitusta. Kun ompelin vuoria tunikaan kiinni, unohdin jättää takakappaleen vähän auki pitsin kiinnittämistä varten. Pitsimäinen kaulakoru rupesikin arveluttamaan ja päätin korvata sen leveämmällä pitsillä, se suoraan pääntielle ommeltuna. Ensin piti kuitenkin ratkoa vähän saumaa auki, että sain pitsin päät piilotettua. Kokeilin päälle. Muuten kiva, mutta pitsin siksakkaukset näkyivät rumasti etukappaleen nurjalta. Ompelin nurjalle pääntietä reunastamaan mustan trikookaistaleen. Siinä. Kiitos!




Raglanpaidan kaava on Joka tyypin kaavakirjasta. Käytännössä vain yläosa ja hiha on siitä, muuten olen piirtänyt vapaalla kädellä. En olisi lyhentänyt helmaa, jos olisin tiennyt, että vuoritan tunikan. Nyt se yltää juuri pepun alapuolelle. Omaan makuun saisi olla himpun pidempi. Muutoin tykkään lopputuloksesta, vaikeuksien kautta voittoon ja sitä rataa :)

Tiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti