keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Resorisäärystimet

Viime perjantain ompeluhaasteena oli inspiroitua arjen väreistä. Avuksi annettiin muutama valokuva, joista itse valitsin Portobello Roadin pastellinsävyiset talot. Pää sanoi heti, että yksivärisistä kankaista pitää lähteä liikkeelle. Ja niitähän mulla taitaa olla peräti kolmea, kaikki vielä tummia. Vaan onhan mulla säkillinen resoreita, osaa vielä metritolkulla.

Olin jo jonkin aikaa haaveillut säärystimistä, tosin joustofroteisista. Haasteen myötä tuli sitten tämäkin aukko täytettyä. Vaan olipa näissä yllättäen hommaa. En ollut miettinyt, minkäkokoisia suikaleita tarvitsen, joten haasteen alettua rupesin mittailemaan kinttua. Päätin tehdä ylöspäin levenevät säärystimet, kintun muotoa mukaillen. Palasten leikkeilyyn meni aikansa. Kapeammat on 30 senttiä leveitä, 5 korkeita. Leveämmissä leveys on 40 cm.


Kun ihana (lue jotain muuta) saumurini heitti hyppytikit kehiin, oli ompelujälki hirviää. Siirryin ompelukoneeseen. Kun säärystin oli kasassa, totesin, että ihan hyvin se voi olla tasapaksu. Yläosa jäi nimittäin tyhmästi tönköttämään. Leikkasin turhat pois ja ompelin vielä ylös ja alas leveämmät resorit. Melkein kaksi tuntia meni tällaisten puikuloiden tekoon! Todennäköisesti joudun näitä vielä paikkailemaan kun hyppytikit irvistävät.

Mutta onhan nämä ihan söpöt :) Mitä tulee alkuperäiseen tehtävänantoon arjen väreistä, ei oma arki kovin pastellihömppäistä ole. Vaatteet ovat tummia ja arki yhtä rutiininomaista suorittamista. Piristäkööt nämä värit kevättäni. Niin ja aurinko, se kurkistelee jo paljon!

Tiina

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Terveisiä vauvahousutehtaalta

Vauvauutisia ei kuitenkaan kuulu meiltä vaan lähipiiristä. Työkaverini tulevalle vauvalle lähdin ompelemaan terällisiä puolipotkareita uusimmasta Ottobresta (1/2014), kaavana Little Feet koossa 56. Vauvan sukupuoli ei ole tiedossa, joten unisex-pöksyt piti saada aikaiseksi. Oli muuten hankalaa löytää omista kangasvarastoista täysin neutraalia kangas/resoriyhdistelmää, kun omaan silmään mukava yhdistelmä ei välttämättä ole toisen mieleen. Mutta voinen ottaa hieman "taiteilijan" vapauksia :)


Viljamin puodin harmaa Sateentekijä valikoitui kankaaksi. Vyötäröltä jätin kuminauhan pois ja korvasin sen harmaalla resorilla. Ompelujäljestä tuli valitettavasti tosi rumaa kun saumuri heti huollosta palattuaan rupesi sylkemään hyppytikkiä. Kaikkeni yritin, mutta jälki ei parantunut. Niinpä nämä pöksyt eivät nyt päädy alkuperäiseen käyttöön. Homman paikkasin ompelemalla Ottobren 3/2013 lehdestä Summer Sea -pöksyt koossa 56. Jätin tosin ohjeen mukaisen framilonin pois ja nyt toivon, että vyötärö on tarpeeksi napakka.


Samalla kaavalla ompelin muutamat muutkin pöksyt, kaikki koossa 56. Yhdet näistä ovat jo matkaneet pienelle vauvalle, kahdet jäävät vielä pariksi kuukaudeksi odottamaan. Kuvat näyttävät olevan tosi sameita valon puuttuessa.




Saumuriärsytys on ollut nyt viikonloppuna aika kova, tekisi mieleni heittää koko kone parvekkeelta katuun. Onneksi tuo Vanha Rouva -Bernina jaksaa vielä ruksuttaa :)

Tiina

perjantai 21. helmikuuta 2014

Sävysävyyn

No nyt on olkkarin sohvanurkkauksessa tekstiilit sävysävyyn. Olin alkusyksystä ommellut sohvalle Marimekon tilkuista koristetyynyjä. Jotenkin niiden värikirjo rupesi ahdistamaan sen jälkeen kun olin ostanut olkkarin toisiksi verhoiksi mustavalkoraitaa. Viime viikon Eurokankaan visiitillä sattui silmään ihana kangas. Oli pakko ostaa sitä ja ommella tyynyt sohvalle.



Kangasta jäi pari kapeaa kaistaletta, niistä ompelin kangaskorit telkkutason hyllyyn. Heihei rumat dvd-pinot!



Nyt metsästän sohvalle vielä mustavalkoista puuvillaneulosta torkkupeitoksi. Saa vinkata!

Tiina

maanantai 17. helmikuuta 2014

Rooman kevät

Rooman kevät tuli mieleeni kun tämän topin ja tuubihuivit ompelin. Toppikangas tuli Viljamin puodin yllätyspaketista enkä millään meinannut keksiä, mitä siitä tekisin. Lopulta päähäni välähti ajatus topista, jossa on leveä musta pitsireunus pääntiellä ja hihansuissa. Pitsinkin ostin, mutta kun sitä kankaan päälle asettelin, tuli tosi tunkkainen vaikutelma. Onneksi olin napannut Eurokankaan kassalta myös vaalean pitsinipun ja tämä on hyvä! Toppi on piirretty vanhan topin pohjalta.



Pitsinhakureissulla löysin palalaareista tällaiset hempeät kankaat, niistä syntyi hetkessä tuubihuivit. Tykkään varsinkin tuosta kukkaisesta lintukankaasta. Hempeä, mutta ei imelä.




Vajaa kaksi kuukautta ja pääsen mieheni kanssa istuskelemaan Rooman kevääseen. Piazza, pitsitoppi ja proseccolasi. Ja mies <3

Tiina

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Lopussa kiitos seisoo

Otsikon kuluneeseen fraasiin yritin uskoa kun tämän tunikan kanssa tuskailin. Leikkimielinen sanontani, "Ite on itteeni kiittäny ja kiitosta on riittäny", ei ommellessa kyllä käynyt mielessä. Tai pitäisi sanoa kyllä purkaessa. Aloitetaan kuitenkin tarina, että päästään sinne kiitokseen asti.

Tilasin tätä Suomu-kangasta Käpyseltä. Tilasin liian vähän ja tunika jäi ilman takakappaletta. Tiesin sen jo ennen leikkaamista, mutta leikkasin etukappaleen ja hihat kuitenkin. Luulin löytäväni suunnilleen samanväristä harmaata trikoota takakappaleeksi. En löytänyt. Päätin ommella takaosan mustasta trikoosta. Ompelin kappaleet kasaan. Siinä vaiheessa tämä oli mekkopituinen, helma polvissa. Näytti yökkäriltä ja musta takaosa vilkkui sivuilta rumasti etupuolelle. Lyhensin helman. Näytti edelleen hölmöltä. Ajattelin, että etukappaleelle pitää saada jotain mustaa, ettei musta takaosa ole niin irrallinen. Leikkasin mustan taskun. Mallailin sitä etukappaleelle. Ei näyttänyt hyvältä. Ompelin siihen vähän mustaa pitsiä. Ei näyttänyt hyvältä. Leikkasin taskun erimuotoiseksi. Ei näyttänyt hyvältä. Testailin mustaa pitsiä pääntien alapuolelle, sillä tavalla kaulakorumaiseksi renkaaksi. Näytti hyvältä. Samalla keksin rypyttää sivusaumat framilonilla. Lähdin siitä liikenteeseen ja ompelin toisen sauman. Ei näyttänyt hyvältä.

Otin parin päivän hengittelytauon. Tuon parin päivän aikana hahmottui, että vuoritan tunikan ja teen siitä pussihelmaisen. Eurokankaasta hain vuorikankaan. Ratkoin mekon kappaleiksi, sivusaumat pidin kasassa, samoin hihat. Ompelin vuorin kasaan ja mekkoon kiinni. Kappas, rupesi näyttämään hyvältä. Lisäsin kevyesti framilonia vielä helmaan, että sain enemmän pussitusta. Kun ompelin vuoria tunikaan kiinni, unohdin jättää takakappaleen vähän auki pitsin kiinnittämistä varten. Pitsimäinen kaulakoru rupesikin arveluttamaan ja päätin korvata sen leveämmällä pitsillä, se suoraan pääntielle ommeltuna. Ensin piti kuitenkin ratkoa vähän saumaa auki, että sain pitsin päät piilotettua. Kokeilin päälle. Muuten kiva, mutta pitsin siksakkaukset näkyivät rumasti etukappaleen nurjalta. Ompelin nurjalle pääntietä reunastamaan mustan trikookaistaleen. Siinä. Kiitos!




Raglanpaidan kaava on Joka tyypin kaavakirjasta. Käytännössä vain yläosa ja hiha on siitä, muuten olen piirtänyt vapaalla kädellä. En olisi lyhentänyt helmaa, jos olisin tiennyt, että vuoritan tunikan. Nyt se yltää juuri pepun alapuolelle. Omaan makuun saisi olla himpun pidempi. Muutoin tykkään lopputuloksesta, vaikeuksien kautta voittoon ja sitä rataa :)

Tiina

maanantai 10. helmikuuta 2014

Tehdään hyvää

Kun ompeluryhmääni tuli viesti mahdollisuudesta osallistua hyväntekeväisyyshuutokauppaan ompelemalla, ei ollut vaikea päättää, osallistuisinko. Koska saumuri on asunut viime viikot huollossa, oli ommeltava jotain ompelukoneella. Jotain puuvillaista siis. Hetken jouduin miettimään, mitä tekisin. Tämä tuli mieleen ensimmäisenä, puuvillainen koristeviiri.


Eilen pyörittelin vielä päässäni ajatusta toisesta tuotteesta. Piirtelin parit pöllöt ja tässä lopputulos, kierrätysmateriaaleista kasattu pöllönen.


Näitä ja monia aivan käsittämättömän hienoja töitä pääsee huutamaan itselleen tulevana lauantaina. Alla vielä virallinen tiedote ja tarkat ohjeet.

*********

Ompeluryhmä Saumanvara tempaisee jälleen hyvän asian puolesta!

Lauantaina 15.2. vietetään kansainvälistä lasten syövän päivää. Saumanvaralaiset haluavat olla mukana pienten asialla suurella sydämellä omalla hyväntekeväisyyshuutokaupalla. Ompelemme, neulomme ja virkkaamme tuotteita huutokaupattavaksi.
Huutokaupan tuotto lahjoitetaan suoraan Sylva ry:lle, joka on vuonna 1982 perustettu syöpää sairastavien lasten ja nuorten valtakunnallinen yhdistys.

Huutokauppa järjestetään lastenvaatekirpputori Piilon facebook-sivuilla. Huutokaupalle tulee oma kuvakansio, johon huutokaupattavat tuotteet ladataan perjantaina 14.2. Huutokauppa käynnistyy lauantaiaamuna 15.2. kello 9 ja tuotteita voi huutaa kello 21:een saakka. Jokaisen tuotteen lähtöhinta on vain 5 euroa.
Ensimmäinen huuto on korotettu ja korotuksen minimisumma on 1 euro. Huutokaupassa on käytössä niin sanottu viiden minuutin sääntö.
Huutaja maksaa voittosumman suoraan Sylva ry:n tilille ja esittää tuotteen tekijälle sähköisen kopion maksukuitista. Tuotteen tekijä postittaa tuotteen suoraan ostajalle neljän arkipäivän sisällä ja maksaa postikulut omasta pussistaan. Tarkemmat ohjeet maksuun ja muihin huutokaupan käytännön asioihin liittyen tulevat esille huutokauppakansioon.

Tule mukaan huutamaan uniikkeja käsitöitä! Tehdään yhdessä hyvää isolla porukalla!

ps. Tätä viestiä saa jakaa!

http://www.sylva.fi/fi/

https://www.facebook.com/pages/Piilo-lastenvaatekirpputori-/120673634676762


*********

Tiina 

torstai 6. helmikuuta 2014

HerttanenMekko

Päähän tuli visio. Pari iltaa hahmottelin sitä mielessäni. Toissailtana leikoin kankaat. Eilen aloitin ompelun. Nyt se on valmis. I H A N A mekko, vaikka itse sanonkin. Ja miksen saisi sanoa.


Varastin ideoita eri kaavoista. Yläosa on piirretty ihan peruspaidan kaavalla. Alaosan nappasin Funny Faces -tunikamekosta. Yläosan rintamus on Anemone Stripes -idealla käsivaralla piirretty. Sitä kiertävä rypytysreuna on omaa keksintöä. Miten sattuikin tulemaan juuri oikean kokoinen heti ensiyrittämällä. Mekko on noin kokoa 86. Vähän hidas tämä oli ommella ilman saumuria, mutta tästä teen kyllä varmasti eri versioita vielä. Hieman pelkäsin tuota mustaa väriä, on se vähän synkkä kyllä näin pieneen vaatteeseen. Seuraava versio sitten värikkäämmistä kankaista.



Annoin mekolle myös nimen, se on Herttanen. Nimi ei tule kankaasta, vaikka se siihenkin sopisi vaan tuosta omasta, rakkaasta lapsesta.

Tiina

maanantai 3. helmikuuta 2014

Herrasmieshuppari

Mieskin sai päälleen pitkään toivomansa hupparin. Joulunpyhinä katsottiin yhdessä Käpysen kangasvalikoimaa ja sieltä hän valitsi tämän herrasmiesaiheisen joustocollarin. Kaava on otettu Joka tyypin kaavakirjasta. Omaan makuun kaava on himpun leveä, miehen mielestä helmasta ja hihoista saa seuraavassa versiossa ottaa mittaa pois. Myös hihojen resoreita pitää vähän tiukentaa. Huppuun leikkasin vuoren omasta vanhasta trikoopaidastani.




On ollut ilo huomata, että mies on aktiivisesti pitänyt tätä sekä joululahjapaitaansa <3 Ehkä tilauksia tulee lisääkin. Mutta vannon, että niitä golfhousuja en hänelle ompele. Piste.

Hyväntekeväisyysasiaa vielä. Osallistun ompeluryhmäni hyväntekeväisyyshuutokauppaan, jossa myydään meidän ompelijoiden tekemiä töitä ja rahat menevät suoraan Sylva ry:lle, joka on syöpää sairastavien lasten ja nuorten valtakunnallinen yhdistys. Huutokauppa pidetään 15.2., kansainvälisenä lasten syövän päivänä. Ja tähän huutokauppaan voi osallistua mistä vaan, tuotteet tulevat eräälle Facebook-sivustolle, jonne omat huutonsa voi käydä naputtelemassa. Laitan tästä vielä lähempänä tarkemmat tiedot.

Nyt on hyvä mahdollisuus lahjoittaa rahaa tärkeään kohteeseen ja saada vastineeksi jotain uniikkia, käsintehtyä. Ja hyväntekeväisyydestä hyvän mielen.

Tiina

lauantai 1. helmikuuta 2014

3 x nafti pääntie

Otin eilen illalla vielä loppukirin tammihaasteessa ja ompelin Hertalle paidan sekä mekon. Tammikuun aikana 14,5 metriä kangasta sai uuden olomuodon, suurin osa vaatteena. 8,4 metriä tuli puolestaan ostettua, joten saldoksi jäi miinusta 6,1 metriä. Ajattelin jatkaa kirjaamista, huomasin sen hillitsevän ostohimoa :)

Ompelin tänään päikkäriaikaan toisenkin mekon. Molemmissa näissä on pohjalla Kisuliini (Ottobre 6/2012), helman piirsin vapaalla kädellä. Koko vastannee 86/92. Tuo norsukangas oli odottanut vuoroaan jo kauan. Siinä haastena oli resorin löytäminen. Kankaan värit ovat todella syvät ja ehdin jo tilailla parit punaiset resorit tuota varten. Koneella ne näytti sopivilta, mutta luonnossa aivan liian valjut. En muistanutkaan, että minulla oli tuota punavalkoraidallista hyvä pätkä jemmassa, sehän sopii tähän hyvin. Hihat leikkasin lyhyempinä ja pidensin puolestaan resoreita.


Samaa resoria laitoin myös toiseenkin mekkoon. Tätä turkoosia Sokerihiiret-kangasta löysin ihan tuurilla Kankaiden Yönä ja nyt vasta uskalsin toisen palan saksia. Toinen pala jää vielä hetkeksi varastoon, siitä tulee ehkä huppari.


Tänään Hertta halusi kokeilla näitä vaan mitä ihmettä. Kumpikaan ei sujahtanut pääntieltä läpi. Olen onnistunut ompelemaan liian tiukat pääntiet. Jopas jotain. No purkaahan ne sitten pitää.

Tämän paidan pääntietä en jaksanut purkaa vaan vedin luovasti saksilla niskaan kolmion ja reunustin sen samalla nauhalla kuin pääntienkin. Hertta sai joululahjaksi yhden liivimekon, joka kaipaa alleen yksiväristä paitaa. Sellaista ei kaapista löytynyt, joten tämänkin tein Kisuliinin pohjalta noin koossa 80. Ompelin pääntielle framilonia ja se ei oikein onnistunut nätisti, joten riskillä surautin tuota nauhaa pääntielle ja eihän se joustanut tarpeeksi. Liian pieni oli siis tämänkin pääntie. Mutta nyt mahtuu sentään tämä päälle :)


Saumuri temppuili taas eilen ja tänään meni kokonaan sekaisin. Jonniin verran kypsynyt olen ja jos se ei seuraavan huoltokeikan jälkeen ala toimimaan, on meidän suhde todella katkolla. Mur. Enää en usko, että vika on vaan ompelijassa.

Tiina