torstai 31. lokakuuta 2013

Pesukarhun turkkiko tästä nyt sitten tuli?

En nyt oikein tiedä, näyttäisinkö tälle paidalle peukkua vai nyrkkiä. Kaavana on Ottobre 4/2013 Square tunika 170 cm koossa. Ohjeessahan käytetään trikoota, mutta kun olin visioinut tämän neuloksesta, niin neuloksestahan se piti sitten ommella. Tunika on kasattu kahdesta etukappaleesta ja kahdesta takakappaleesta ja olin haaveillut tämän olevan leveäraitaisesta mustavalkoneuloksesta niin, että keskellä oleva sauma rikkookin raidat ja ne ovat musta vastaan valkea. No, onnekseni en tilaillut vielä mitään neuloksia vaan kävin Eurokankaan palalaarista ostamassa edukkaasti tämän pesukarhun turkin. Tämä taitaa olla vähän liian painavaa ja paksua tuohon kaavaan, ei nyt laskeudu niin nätisti kuin pitäisi.



Toinen tasku myös lörpsöttää, sen jo kertaalleen purin mutta paremmin en sitä tuohon saa. Kun tunika oli kursittu kasaan, huomasin, että kaikki kappaleet olivat jokseenkin erikokoisia. En tajua, miten olin ne niin sotkuun saanut. Siispä sakset käteen ja helmaa nyrhimään. Kaavan mukaan takaosa on pidempi ja molemmat osat ovat kaarevia. Pesukarhu on puolestaan takaa lyhyempi ja kaarrokset osuvat sivuun. Täytyy tätä kuitenkin kiittää armollisuudesta, kangas imee tikin niin hyvin sisäänsä, että kauneusvirheet peittyvät. En myöskään kantannut pääntietä, käänsin vaan pätkän nurjalle. 






Tykkään kovasti tästä tunikan mallista, pitää kokeilla sitä vielä ohuemmalla kankaalla ja ehkä yritän tuunata tästä myös lyhythihaisen version.

Heitän nyt haasteen jollekin taitavammalle ompelijalle, josko voisit ommella tuon visioni leveäraitaisesta kankaasta, jossa raidat menee etu- ja takakappaleessa ristikkäin :) Ehkä sitten uskaltaudun kokeilemaan vastaavaa :)

Nyt illalla olen tehnyt yhtä ihanaa työtä, oi kun se tulisi pian valmiiksi!
Tiina

tiistai 29. lokakuuta 2013

Aaltoja, raitoja, siksakkia

Kangasvarastoni on pääasiassa keltainen. Se johtuu varmaan siitä, että kun kaupoista ei meinaa millään löytyä keltaisia lastenvaatteita, ostelen sitten kaikki vastaantulevat keltasävyiset kankaat. Tänään ompelin Metsolan ihanasta Wavesta liivimekon (Ottobre 3/2005) ja hupparin (Ottobre 4/2009).


Liivarin taskuja hieman muuntelin, ne olisi jollain koristeompeleella pitänyt ajella ympäriinsä, ei minun juttuni olleenkaan, joten siksakkasin ne vaan reunoista. Taskukangas on myös Metsolan. Tein tämän koossa 86 paitsi pituuden otin 98. Tästähän olisi tullut ihan nakki jos olisin 86 pituuteen jäänyt. Menee tulevana talvena liivarina ja kesällä hellemekkona.




Halusin ommella vielä toisen hupparin samalla kaavalla, josta tein ensimmäisen hupparini. Koska Wavea oli vielä runsaasti jäljellä, jatkoin sen työstämistä. Mustavalkoiset tehosteet tuovat huppariin vähän särmää. Ja oliko hieman voittajaolo kun tajusin, että voin sujauttaa kaksoisneulaan mustan ja valkoisen langan, joten hupun resorin tikkaus on nyt tehty mustalla mustaan raitaan ja valkoisella valkoiseen. Välähtää se joskus minullakin. Tämä on tehty koossa 86, mutta muokaten eli helmaan ja hihansuihin laitoin resorit.




Tiina

maanantai 28. lokakuuta 2013

Metritolkulla Marimekkoa

Pääsin piipahtamaan Marimekon Ysmyillä perjantaina pikaisesti ja sieltä löytyi viiden metrin pätkä mustavalkoista raitakangasta 30 eurolla. Olin muutamaa viikkoa aiemmin päättänyt vaihtaa olohuoneen toiset verhot, mutten ollut tehnyt asian eteen vielä mitään. Tällä metrihinnalla ei ollut vaikeaa tehdä ostopäätöstä. Vanhat vihertävät verhot alkoivat olla jo tosi tylsät, nyt olkkariin tuli vähän modernimpi ilme. Nuo vanhat kukkaköynnösverhot ovat niin ihanat, että niitä ei kyllä vaihdeta vaikka vastaan tulisi mikä tarjous.


Tämä raitakangas myytiin valmiiksi leikattuna ja pakattuna ja hiukan jännitti, mahtaako tuo viisi metriä olla riittävästi kun en huonekorkeutta tarkkaan muistanut. Onnekseni kangasta oli hiukan reilummin, alareunaan jäävää parin sentin vajausta ei onneksi huomaa. Nyt tuo meidän olkkarin ihana kukkatapetti saa parikseen samoja värejä myös ikkunasta.




Ysmyiltä ostin myös pätkän mustaharmaata raitatrikoota, josta tein ensimmäisen tuubihuivini. Sehän oli tosi helppoa! Löysin parista blogista selkeät ohjeet, lyhykäisyydessään näin: kangas oikeat puolet vastakkain ja pitkä sivu ommellaan lukuunottamatta toiseen päähään jäävää 5-10 cm aukkoa. Putkilo käännetään oikein päin ja päätyaukot ommellaan yhteen oikeat puolet vastakkain. Huivi menee tässä sykkyrälle ja kun päädyt on ommeltu, käännetään se oikeinpäin ja suljetaan aukko käsin. Seuraava Eurokankaan palalaarikeikka taitaa keskittyä huivikankaiden hamstrailuun.




Pysytään Marimekkoteemassa. Löysin parisen viikkoa sitten ihan sattumalta Marimekon myymälästä valmiiksi leikatun metrin palan puuvillakangasta 20 eurolla. Olin juuri saanut valmiiksi ensimmäisen Minuuttimekkoni ja tämä kangas vaati päästä seuraavaksi versioksi. Mehiläispesä-kuosi ei ole ollut minulle mieluinen, mutta mieli muuttui nähdessäni tämän värit, sopivasti retrohenkinen ja molemmat suosikkivärini samassa kankassa. Pienensin mekon kaavan XS-kokoon ja nyt mekko on juuri sopiva. Tästä tein lyhyemmän version, sopii hyvin farkkujen kanssa.






Kankaiden yöstä kirjoittelen myöhemmin, en uskalla vielä paljastaa, mitä sieltä on tulossa :) Nyt lähestyvää myrskyä pakoon ompelukoneen suojiin.

Tiina

perjantai 25. lokakuuta 2013

Vuoristorataviikko, eikä mitään valmiina

Tämä viikko on ollut vuoristorataa. Olen saanut pari ompelusta loppusuoralle, mutta viimeistelyt uupuu kun odottelen vielä resoreita saapuvaksi. Toinen näistä sai minut välillä epätoivon partalle, siitäpä riittää juttua myöhemmäksi.

Alamäkeä olen huristanut Kankaiden yön aarrejahdin kanssa. Montakohan tuntia on hurahtanut senkin lauseen miettimiseen. Hukassa se on vieläkin. Koko perhe on myös sairastellut, joten sairastupa on tullut tutuksi.

Ylämäen vauhtiin pääsin onneksi tänään Marimekon Ysmyillä, joista 85 euron ostoksiin mahtui itselle kolmet mekkokankaat, yksi tuubihuivikangas, kaksi resoripussukkaa sekä uudet verhokankaat olkkariin. Ihan kelpo saalis.

Nyt odottelen Kankaiden yötä alkavaksi. Pieni ostoslista on jo laadittu, mutta eiköhän ostoskoreihin lipsahda joitain yllätyksiäkin. Jos jotain erityisesti toivon, niin Verson puodita turkoosia Sokerihiirtä. Olisipa joku jemmaerä myynnissä.

Tiina

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Kahden sauman mekko framilonilla

Tästä voi jo lähes sanoa, että vartissa valmis! Törmäsin muutamassa blogissa Kahden sauman mekkoon, se näytti omantyyliseltä ja ennen kaikkea helpolta mekolta, kokeiluun siis! Eurokankaan palalaarista löytyi sopiva pala trikoota n. 15 eurolla. Kangas kaksinkerroin, päälle vartalonmyötäinen mekko ja reunoja saksimaan. Jos käytössä olisi ollut saumuri, olisi mekon oikeasti hurauttanut varmasti vartissa. Peruskoneen tiheällä siksakilla aika kului hitaasti, mutta onneksi ommeltavaa ei ollut paljon.


Helman leikkasin ensimmäisen ompelukerran jälkeen uudelleen kapeammaksi ja vähän lyhyemmäksi. Kun mallailin mekkoa päälleni, ajatus framilonista iski tajuntaani ja ompelin sitä pienet pätkät helmaan. Ehdottomasti parempi noin! Pääntielle, hihansuille ja helmalle en tehnyt mitään. Kaula-aukon vetäisin ihan näppituntumalla ja ehkä himpun liian leveä, rintsikan olkaimet ovat vaarassa näkyä (hui). Mutta tokihan alle voi laittaa topin tai kaulaan huivin.








Luulenpa, että näitä tulen ompelemaan vielä useamman. Kannattaa googlata tämä mekkonen jos haluaa lisätietoja ja tarkempia ompeluohjeita. Vaikea kuvitella, että tätä saisi epäonnistumaan, suosittelen ompelulistalle!

Tiina

Vaaleanpunaista höttömöttöä

Karsastan vaaleanpunaisia rimpsurampsuhörhelöitä. Jos Hertalle joskus tulee prinsessavaihe, voidaan hörhelöihiin pukeutua hänen niin halutessaan, mutta niin kauan kuin pystyn vaikuttamaan hänen vaatteisiinsa, välttelen hörhellyksiä. Tämä Viljamin puodin Hattarakekkerit oli kangasta tilatessa siinä rajoilla, onko liian vaaleanpunainen makuuni. Ehkä, mutta menköön poikkeuksena :) Kangas tuntuu mukavalta ja sitä oli helppo työstää. Ja nuo hahmot on kyllä tosi söpöjä.


Tyttömäinen kangas vaati myös tyttömäisen kaavan, joten uskaltauduin kokeilemaan Ottobren 4/2013 Lil' Darling'ia. Tämä on tehty koossa 86. Pääsin ompelemaan ensimmäistä kertaa framilonia pääntien etureunaan ja hihansuihin ja se oli helppoa ja mukavaa. Jätin alkuun muutaman sentin pätkän ja merkkasin kynällä nauhaan sen pätkän, jonka siksakkaan kankaaseen. Sitten vaan armotonta nauhan kiskomista ja kone siksakkaamaan. Jos yhtään epäilyttää nauhan käyttö, kannattaa googlata ohjeita ja rohkeasti kokeilemaan.




Sain äidiltäni metritolkulla vanhoja resoreita, joista otin tähän käyttöön valkoista. Ensimmäisen pääntien erän purin kun pääntiestä tuli aivan valtava. Seuraavan resorin leikkasin varmaan 0,5 kertoimella ja ommellessa lyhensin sitä vielä entisestään kun se vaan venyi ja paukkui. Kun resori oli pääntiessä kiinni, näytti se ihan hyvältä, mutta kun kaksoisneulalla sen kanttasin, oli se taas venähtänyt hurjasti. Myös hihansuut näyttää tooosi isoilta nyt ja framilonrypytykset meni ihan hukkaan. Eli ei tarvitse toiste tuolla resorilla mitään kantata.


Pisarahalkio onnistui nätisti, mutta ongelmia tuotti napin lankasilmu. Eurokankaasta ei löytynyt mitään järkevää lankaa, ostin lopulta sellaista pyöreää kuminauhaa. Sen ompelu kapeaan kanttiin oli hankalaa ja lopputulos vähän tökerö. Pääntien resorikin näyttää nyt huonolta kun sitä on jyrätty eestaas. Millaisella langalla se silmu kannattaa tehdä? Tykkään kyllä tästä kaavasta, vaikka siinä onkin vähän liikaa piiperrystyövaiheita omaan makuuni.

Ompelin viikolla myös vielä yhden unipöllön, tämä meni lahjaksi pienelle tyttöselle. Pinkki kangas aiheutti päänvaivaa ja olin jo heittämässä pyyhettä kehään, mutta sisulla (ja kiukulla) köröttelin loppuun asti ja siinä se nyt on, kolmas ja toistaiseksi viimeinen unipöllöni :)


Testasin eilen illalla myös Kahden sauman mekkoa, siitä tulossa oma tarinansa kunhan saan sovituskuvat napsittua.

Tiina

perjantai 18. lokakuuta 2013

Huppari eli huppi

Huppari on huppi. Harry Potter on hoppi.

Sain pari päivää sitten kirjastosta varaamani Ottobren 4/2009. Tässähän on siis kaava edestä umpinaiseen huppariin, jonka halusin tehdä Hertalle. Tein koossa 86 ja vielä on mukavan reilu. Ohje on kääntöhupparille, mutta sellaista en halunnut tehdä. Tarkoitus oli kyllä vuorittaa huppari trikoolla ja ompelinkin vuoren kasaan, mutta en kuitenkaan sujauttanut sitä sisään. Tämä ihana Majapuun heppaneulos vaikuttaa tarpeeksi lämpimältä ilman vuortakin ja pysyy ryhdikkäänä näinkin.


Yllättävän helposti tämän tekeminen onnistui, mitään suurempaa ongelmaa ei tullut, vaikka etukäteen ajattelin hupparin olevan tiukka paikka. Vetskari/nappiversio varmaan onkin. Vähän tuo kankaan leikkaaminen harmittaa kun yritin kohdistaa ja nyt on kankaasta jäljellä enää lähinnä riekaleita. Hö. Hupparia muokkasin laittamalla resorit hihansuihin ja helmaan. Olisivat saaneet olla hieman tiukemmat. Mutta tykkään kyllä tästä!






Kylmät ilmat yllätti ja piti äkkiä saada Hertalle lämmin pipo. Löysin vanuvuorta, jonka toinen puoli on trikoota tai vastaavaa ja surautin siitä ja Neropateista pipon. Vaan oliko se sitten liian pieni. Harmitus! Tein kaavan itse ja sen pituinen se. Tämä menee nyt eräälle pienelle neidille lahjuksena.


Hupparin omistaja istuu parhaillaan sylissäni ja jonkin verran haastavaa on tämä kirjoittaminen. Tässäpä siis tämän illan turinat.

Tiina

torstai 17. lokakuuta 2013

Äiteen oma Minuuttimekko

Istua tökötän tässä uusi mekko päällä. Minulta minulle :) Ei ole suuremmin ollut kiinnostusta ommella itselleni vaatteita, mutta tähänhän saattaa jäädä koukkuun. Ostin jo kankaan toiseen samanlaiseen. Niin ja sitä Kahden sauman mekkoa pitää kokeilla myös. Onhan tässä itselle ompelemisessa se hyvä puoli, että en kasva tästä mekosta (toivottavasti) ulos ihan heti.


Mekko on nimeltään Minuuttimekko ja ohje on kirjasta Surrur tee oma marimekkosi. Vaikutti simppeliltä ja sitä se olikin. Ihan itse aiheutin muutamia hankaluuksia matkaan, mutta motivaatio oli sen verran korkealla, että jaksoin ratkojaakin pitää kädessä. Ensimmäinen haaste tuli vastaan kangasta leikatessa, helma jäi lyhyeksi. Sattumalta minulla oli samaa kangasta erivärisenä ihan pieni siivu, juuri sopivasti helmaan. Pienet riekaleet jäi molemmista väreistä ja niistä ompelin vielä leveän vyön. Katsoin kirjasta, että mitoillani kannattaa tehdä S-koko. Mietin silloin, että onkohan kaavat marimekkomaiseen tapaan reiluja, mutta luotin mittoihin. XS olisi ollut tyköistuvampi, rintojen kohdalle jäi nyt silikonien mentävä aukko ja leveyskin on aika reilu. Seuraavasta sitten kokoa pienempi.

Sovituskuvat ilman vyötä.




Ja vyön kanssa.




Kankaat ovat Marimekon Siirtolapuutarhaa. Ostin tuota sinistä kesällä aikomuksenani tehdä siitä kangaskassi. Onneksi en tehnyt. Parempaan käyttöön pääsee näin. Menee mielestäni vyön kanssa juhlavampana mekkona ja ilman vyötä ihan arkikäytössä trikoopaidan ja leggareiden kanssa.

Mieheni on kovasti kysellyt, milloin ompelen hänelle. Toivelistalla olisi mm. golfhousut! No, niistä väännetään vielä ehkä kättä, mutta t-paidan lupauduin ompelemaan. Kaava ja kangas on jo hankittuna, ehkä valmistakin tulee tässä päivinä tulevina.

Tiina