maanantai 16. syyskuuta 2013

Purkaa, ompelee, purkaa... Haaremihousujen tuska

Käytiin Hertan päikkäreiden jälkeen pikaisesti Eurokankaassa ostamassa resoria ja kuminauhaa housuihin. Pikainen tarkoittaa tässä sitä, että ostokset pitää haalia kasaan vauhdilla ellei jaksa kuunnella kohtalaisen voimakasta, rynnäkkökivääriä muistuttavaa anna-anna-anna-anna-anna!-tykitystä. Mukaan ehti kuitenkin tarttua poistokasasta keltaista trikoota tai vastaavaa, joka tapauksessa joustavaa kangasta. Pitää testata sen ompelua ennen kuin rupean työstämään sitä kallista Kiukkupyllyä. Ostinpa myös kaksoisneulan. Eipä taas tullut mieleen, että niitäkin voi erilaisia olla sen tikin etäisyyden suhteen. Arvoin 2,5 ja 4 millin välillä ja päädyin tuohon suurempaan.

Jos tunikan kanssa homma sujui nappiin, niin ensimmäisten housujen ompelussa tuli otettua tuntumaa purkamiseen ihan urakalla. Kaikesta sähläyksestä huolimatta olen tyytyväinen lopputulokseen. Tosin huomiseen asti pitää vielä jännätä, malli kun ehti mennä unille ennen housujen valmistumista. Ehdin kokeilla housuja ennen lahjeresorien ja vyötärökuminauhan ompelua ja koko vaikutti hyvältä. Lähinnä jännittää kuminauha, onko se sopivalla kireydellä.

Nyt ei tullut napsittua kuvia matkan varrelta ja muutoinkin koko prosessi oli erilainen kuin tunikan kanssa. Ensinnäkin piirsin kaavat itse. Kirjasta löysin kyllä housujen kaavan, mutta itse kaava oli kooltaan sen verran iso, että ei mahtunut leivinpaperiarkille (juu, ei ole kaavapaperia eikä voipaperia käytössä). Koska laiskana en jaksanut ruveta teippaamaan arkkeja yhteen, päätin piirtää kaavat käyttäen mallina valmiita housuja. Muuttelin valmiiden housujen mallia niin, että piirsin housuista haaremihousut. Kankaana käytin sitä tunikan kangasta kun sitä oli vielä reilusti. Ei ole enää. Ensin leikkasin molemmat housujen kappaleet ja heti leikkauksen jälkeen huomasin, että toisessa kappaleessa oli ihmeellinen tahra. Uuden kappaleen leikkuuseen siis. No, myöhemmin paljastuu, että jouduin leikkaamaan vielä yhden kappaleen.

Päätin myös ommella housut kasaan ihan omasta päästä ja heti ensimmäistä saumaa ommellessa se maailman hitain jousto-ommel alkoi mennä jotenkin huonosti niin, että kappaleet venyivät vaan kauemmaksi toisistaan. Eikun purkamaan. Vaan miten purat sellaista ommelta kun ommel hukkuu sinne muun langan joukkoon? Sain julmetun reiän siihen kankaaseen ja sitten pähkimään, leikkaanko molemmat palat uudestaan vai saksinko ommellun osuuden pois ja menen kapeammilla housuilla ja pienemmillä saumanvaroilla. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, jouduin tosin toisen kappaleen leikkaamaan sen reiän vuoksi uudestaan. Ommel otti sen verran aivoon, että päätin riskillä kokeilla lyhyttä ja tiheää siksakkia. Oi, sitä oli ihana ommella jousto-ompeleen jälkeen.

Housut sain kasaan ja seuraavaksi lahkeen resoreita ompelemaan. Ompelin toisen resorin renkaaksi ja housuun kiinni. Olin vaan tollona ommellut sen renkaan jotenkin omituisesti ja saumat näkyivät siellä lahkeen sisäpuolella. Lisäksi olin ommellut ruskean resorin punaisella langalla ja kyllähän se laiskuus paistoi läpi. No eikun ensin purkamaan resori housuista ja sitten auki koko resori. Niin ja olinhan ehtinyt ommella sen toisen resorin renkaaksi, ajatuksen kanssa sain sen oikein, mutta niillä punaisilla langoilla. Ratkoja olikin sopivasti siinä ihan vieressä, vielä lämpimänä. Tässä vaiheessa vaihtui koneeseen ruskeat langat. Ja menihän ne resoritkin sitten ihan nätisti paikoilleen.

Eipä ollut jäljellä enää kuin vyötärökuminauhan ompelu. Kuja valmiiksi, kuminauha käteen ja ... mutta missä on hakaneula? Ei löytynyt sellaista tähän hätään. Kaappeja kaivelin ja löysin sellaisen väkäsen, jolla saadaan iPadista simkortti irti. No ei se auttanut. Vaan sittenpä kaivelin sellaisen tiukan koristepinnin, jolla sainkin ihan näppärästi kuminauhan kujaan. Sitten vielä surrur ja kuja kiinni. Tässäpä ovat siis ensimmäiset housuni, haaremimallia.



Yhteenvetona todettakoon, että vaikkakin oli kiva ommella maalaisjärjen varassa, oli sitä järkeä kuitenkin sen verran vähän, että parempi tukeutua ohjeisiin.

Yritän huomenna saada napattua sovituskuvan pöksyistä.

Päivitetty 17.9.

Aamulla testattiin heti housuja ja kuminauha oli liian löysä. Hyvin pöksyt kuitenkin pysyivät päällä päikkäreihin asti, nopeasti sitten lyhensin kumpparin ja housut taas unien jälkeen päälle! Sellaisen opetuksen sain, että ei kannata sulkea sitä kujaa ennenkuin kireys on testattu. Hertasta on ihan mahdotonta saada kuvaa ilman vauhtiviivoja. Alla parhaat otokset.



Päätin tänään testata myös trikoon ompelua ja tein samalla kaavalla housut, pidensin vain hieman lahjetta. Nämä menivät nopeasti kasaan ja kuminauhakin heti oikean mittaiseksi (nyt 44 cm). Harmi vaan, että pöksyt näyttävät ihan yökkärin housuilta. Ehkä ne siihen käyttöön päätyvätkin :)


Tiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti