keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Ensimmäiset ompelukseni: neulatyyny, kangaskori ja TILKKUTÄKKI!

Siitä se ajatus sitten lähti... Marimekon kankaista. Niin ihania kuoseja, että halusin niistä tilkkutäkin, sellaisen ihanan torkkupeiton sohvalle. Tässä vaiheessa ei ollut vielä ompelukonetta, eikä aikomustakaan ommella peittoa itse. Hommaan kysyin tietenkin äitiäni, joka suostui mikäli saa ommella peiton oman aikataulunsa puitteissa. Mikäs siinä!

Alkoi armoton kankaiden metsästys. Olin päättänyt, että haluan peitosta "väriskaalan" eli en sekalaista värikirjoa vaan samansävyisiä kankaita vierekkäin. Vinkkinä peittoa suunnitteleville, että kannattaa etukäteen päättää, mitä värejä/kuoseja haluaa. Itseltäni tarkka suunnitelma puuttui ja hamstrailin kankaita ihan turhaksi asti. Huuto.net, Facebookin Marimekon kirppis ja Herttoniemen tehtaanmyymälä tulivat tutuiksi kankaita etsiessä. Kankaiden hankkiminen oli ehdottomasti pisin vaihe, toisaalta myös jännittävin.

Tässä kohdin ehkä sattuma puuttui peliin ja sainkin yllättäen vanhan ompelukoneen käyttööni. Sovin äitini kanssa, että ompelen vaakakaistaleet itse ja hän ompelee peiton loppuun. Ennen aloitustani päätin kuitenkin vähän harjoitella, edellisestä ompeluksesta oli kuitenkin se parisenkymmentä vuotta aikaa. Ompelin tietenkin ensimmäiseksi neulatyynyn. Siitä tuli ruma. Toisena työnä päätin ommella kangaskorin lapsen leluille. Ilman ohjetta tietenkin ja no, ei onnistunut. En jaksanut purkaa tekelettä ja tässä kiteytyykin "minä ompelijana" (tai paremminkin "minä kaikessa"). Valmista pitää tulla heti, ilman purkamista, lopputuloksen pitää olla täydellinen ja kärsivällisyyttä ei ole yhtään. Nämä ominaisuudet tiedostaen yritän kehittää itseäni, etenkin ompelijana :)

Onnistui se kangaskorikin seuraavana päivänä kun googlasin hyvät ohjeet. Niitä hurauttelin muutaman ja otin tuntumaa koneeseen.



Olin myös hamstrannut kirjastosta kaikki tilkkutöihin liittyvät kirjat. Kankaisiin oli mennyt paljon aikaa ja rahaa, enkä halunnut tupeloida peittoa ompelemalla sitä summamutikassa. Ilman kirjoja olisin ollut pulassa. Selvisin kyllä ilman tilkkuleikkureita ja viivaimia ihan pahvista tehdyn mallin ja lyijykynän avulla. Vaakakaistaleetkin sain ommeltua helposti. Tässä vaiheessa itseluottamus oli hyvä ja ajattelin ommella koko peiton. Kaistaleiden yhdistäminen pelotti, halusin tilkkujen olevan kohdikkain. Kaksi ensimmäistä kaistaletta purin kertaalleen, pari tilkkua ei kohdannut. Loput menivätkin nätisti paikoilleen. Kun olin puhunut kavereille tilkkupeiton ompelemisesta, sain varoituksia, miten pitkä ja vaikea projekti se on. Nyt minulla oli etukappale ommeltuna noin parissa viikossa vapaapäivinensä ja olin sitä mieltä, että tilkkutäkin ompelu on kyllä oikeasti aika helppoa. Leikkaa samankokoiset palat, ompelee ne yhteen, silittää paloja ahkerasti, kiinnittää aina hyvin nuppineuloilla ja purkaa tarvittaessa.

 

Peittoon sain kaikki tämänhetkiset lempikuosini: Muija, Puketti, Räsymatto, Vihkiruusu, Siirtolapuutarha. Sainpa sinne keväällä kohua herättäneen Metsänväki-palasenkin haalittua.


Tein Tori.fi:stä löydön: vajaa kolmen metrin pätkä täysleveätä Kanteleen kutsu -kangasta. Täydellinen taustakangas peitolle, nythän sitä voi käyttää kaksipuoleisena! Halusin peitosta mahdollisimman kevyen ja hyvinlaskeutuvan ja kyselin Eurokankaasta ehdotuksia täytteeksi. Vaihtoehtoina oli ohut vanu tai huopa. Valitsin huovan ja eikun täyte pesukoneeseen kutistuspesuun ja sormet syyhyten odottamaan sen kuivumista. Olin päättänyt ommella peiton loppuun illalla. Leikkelin taustakankaan ja puolikuivan huovan (en jaksanut enää odottaa..) mittaansa ja rupesin ompelemaan kaikkia kolmea palasta yhteen. Jos olisin tämän homman vaativuuden tiennyt, olisi jäänyt ompelematta. Monen mittauskerran jälkeen palaset olivat kuitenkin jostain nurkasta aina erikokoisia ja eikun taas saksimaan. Pienen keittiönpöydän ääressä kun surruuttaa painavaa peittoa, voi arrghhh. No kyllähän se kasaan meni ja kanttinauhalla kiinni jotenkuten. Keskiyöllä hikisen urakan päätteeksi totesin peiton olevan liian paksu. EIIII! Väsyneenä ja pettyneenä nukkumaan.

Huonosti nukutun yön jälkeen päätin, että kun olen kerran sen verran peittoon panostanut, on sen myös oltava sellainen, johon olen tyytyväinen. Lapsi päikkäreille ja peiton purkuun siis. Löysin kaapista vanhan Ikean päiväpeiton, sellaisen ohkaisen luirun ja ajattelin kokeilla sitä täytteeksi. Nyt ompelin tilkkuosan ja täytteen ensin kiinni toisiinsa ja vasta sitten taustakankaan. Viimeistely taas kanttinauhalla eikä ilman pientä saksimista tästäkään yrityksestä selvitty. Mutta siinä se nyt on, sopivanpaksuinen torkkupeitto!




 

Kangasylijäämistä ompelin sohvalle uudet koristetyynyt. Ja näihin ompelin elämäni ensimmäiset vetoketjut!



Pelkkää tilkkuosuutta ommellessani ajattelin tämän olevan niin mukavaa ja helppoa hommaa, että voisin tehdä toisenkin. Loppukasauksen jälkeen ajatukset ovat kuitenkin muuttuneet sen verran, että hankin vähän lisää ompelukokemusta ja kärsivällisyyttä ennen seuraavaa tilkkutyötä. Niitä kankaita nimittäin jäi ja paljon!

Seuraavat ompelukseni ovatkin olleet huomattavasti pienimuotoisempia, niistä pian lisää <3

Tiina

2 kommenttia:

  1. Mun eka tilkkutyyny on kouluajoilta ja tallessa vieläkin Hukitsulla. Mallille oli joku nimikin ja sen tekeminen oli kivaa. Suunnittelin myös tilkkupeittoa, mutta kankaitten puutteessa toteutus jäi... Vetskarinkin ompelin koulussa villakankaisiin cityshortseihin. Mitä sä teit kässän tunneilla? Neuloit? :D

    Kirsi

    VastaaPoista
  2. Neuloin joo :) Ompelin kyllä paitapuseron ja hupparin, muistaakseni pidinkin molempia aika ahkeraan.

    VastaaPoista