lauantai 28. syyskuuta 2013

Taimi versoi mekkoon

Ihanuus, Verson puodin Taimi, sai uuden muotonsa mekkona. Käytin pohjana Ottobren 6/12 Talvikki-mekkoa. En kuitenkaan halunnut tehdä kaavan mukaan etu- ja takakaarroketta, joten vedin koko pääntien leveällä resorilla. Samaisella resorilla laitoin myös hihat. Olen kaipaillut juurikin tuollaista raidallista resoria, tämä on Pehemiän. Tarkoituksena oli tehdä hihoista pidemmät, mutta resorissa loppui mitta kesken. Mekko on Hertalle juuri nyt sopiva, helmassa riittää tosin pituutta pitkälle talveenkin. Ehkä muokkaan hihoja uuteen uskoon kun alkavat käydä lyhyiksi.



Ei ihan helposti taas tämäkään työ syntynyt, ratkojaa pääsin käyttämään useaan otteeseen. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Kyllä tuo vauhti on vielä sellaista, että nippanappa yhden vaatteen ehdin illassa ompelemaan. Ja kun pääasiassa iltaisin ompelen, en pääse tekeleitä kesken tekemisen sovittamaan. Pitää aina jännätä aamuun, meneekö ompelus päälle :)

Niin, tilasin muuten muutaman vanhemman Ottobren irtonumeroina, joten nyt olisi noita kaavojakin ihan kivasti. Kaksi lehteä vaan on enkuksi, saas nähdä, miten ompeluohjeet tulkkaantuvat vaatteiksi.

Korjailin viikolla edellistä tekelettäni, Nukkumatti-paitaa. Vaihdoin pääntien kantin tilalle resorin kun kaula-aukko oli hieman "antava". Purin myös helman ja laitoin siihenkin resorin, nyt riittää mitta, eikä napa eli papa vilku :)

Tänään meidän pesue suuntaakin lämpimimpiin oloihin, aurinkoterapiaa! Ja oi kun on sitten aikanaan mukava palata kotiin, täällä kun odottaa mm. Metsolan Apilat, Siiri&Myyry ja Käpysen ihanuuksia. Mutta nyt nauttimaan paisteesta ja lämmöstä! Kelpaa sitten illan pimeydessä surruutella :)

Tiina

maanantai 23. syyskuuta 2013

Illan pimeydessä Nukkumatti-paita

Tulipas sokkoiltua. Ompelukoneen lamppu on palanut ja se härveli, jolla sen saisi irrotettua on hävyksissä. Iltahämärärissä pelkän kattolampun varassa ruskean kankaan ompelu oli melkoista arpapeliä.

Ompelin nyt ensimmäisen paitani, käytin apuna tunikan kaavaa, jonka vain lyhensin. Paitaan sain hyödynnettyä myös pienenpienen Nukkumatti-tilkun, jolle ei oikein muuta käyttöä enää ollut. Sain siitä melkein kokonaisen ukkelin leikattua ja paidan takapuolelle vielä pupusen. No, ei mennyt ihan putkeen oikein mikään tässä paidassa, enkä voi sanoa olevani tyytyväinen lopputulokseenkaan, mutta kotipaitana menköön. Herttakin ehti mennä jo nukkumaan, joten sovitus jää huomiselle, toivottavasti paita pääsee kuitenkin käyttöön.

Nukkumatin ja pupusen ompelu junnasi paikallaan, kaula-aukko on liian suuri ja helma lerpattaa kun paidasta näytti uhkaavasti tulevan liian lyhyt. Mutta! Ompelin ensimmäistä kertaa kaksoisneulalla ja sehän oli aika kivaa! En edes ampunut itseäni silmään sillä. Vielä tuota kanttien ompelua joutuu harjoittelemaan, mutta paremmalta näyttää kuin viimeksi. Niin ja nyt ompelin hihansuiden kantit niin, että paita oli jo ommeltu kasaan. Paljon nätimmät tuli verrattuna tunikaan. Ja ei se nyt kovin paljon hankalampaa ollut.



Ei tarvitse paljon unihiekkaa odotella, hyvää yötä!

Tiina

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Pallukkarahi ja tunnottomat sormenpäät

Pääsinkin ompelemaan! Olin jo aiemmin viikolla leikellyt tilkuista ja kankaanlopuista palat valmiiksi pallukkarahia varten. Siihen löytyy ohje kirjasta Surrur tee oma marimekkosi. Eilen illalla päätin ommella muutaman niistä pallukoista valmiiksi ja täyttelinkin ne sitten samoin tein. Hurjasti söivät vanua muuten. Tänään sain pitää vapaapäivää ja aamun lukeminen vaihtui loppujen pallukoiden ompeluun päivällä. Ajattelin täyttää ja sulkea ne käsin illalla telkkarin edessä, mutta en jaksanut odottaa. Vanut sisään loppuihinkin ja aukkoja sulkemaan. En yhtään tykkää mistään käsinompelusta kun se on niin hidasta ja tylsää hommaa. Sulkemisen jälkeen pallukat ensin kiinni toisiinsa yhdestä nurkasta ja sitten tekemään niistä neljän ryppäitä. Voin kertoa, että siinä hommassa tuli hiki ja sai käyttää kaikki voimansa. Sormenpäät on aivan tunnottomat neulan tunkemisesta kankaiden läpi. Aika monta kertaa tuli tökkästyä neulalla sormiinkiin. Vaikka minulle tulee aina ommellessa pershiki, ei näin hikistä hommaa mikään ompelu ole aiemmin ollut! Mutta nyt se on valmis, tuli isompi kuin pallukoiden perusteella olisin uskonut.

  

Yksittäisiä pallukoita tarvittiin 12 kpl. 



 Pallukat kiininitetty yhdestä nurkasta toisiinsa ja kokominen ryppäisiin voi alkaa.





Olin ajatellut käyttää loput tilkkutäkin marikankaat samanlaisen, mutta isomman rahin ompeluun olkkariin. Nyt tuntuu, että se iso versio syö niin paljon vanua ja sen kiinni kursiminen kasaan ei ehkä yhden naisen voimin onnistu. Kunhan tunto sormiin palautuu, niin pitää sitten miettiä uudemman kerran :)

Tiina

lauantai 21. syyskuuta 2013

Tili ei tullu ja rahat meni

Ai kauhia kun olen tilaillut kankaita. Ei tästä kotihoidontuesta kyllä kangasostoksiin ole, eipä kyllä oikein mihinkään muuhunkaan. Postista odottelen lähetyksiä Verson puodilta, Käpyseltä, Pehemiältä, Viljamin puodilta ja ooh Metsolalta! Ovat ottaneet uudelleen tuotantoon apilakuosin, oli pakko tilata heti keltaisena ja vihreänä.

Nyt ei vaan koneelle ehdi hetkeen, kun löysin kirjaston viikkolainojen hyllstä Khaled Hosseinin, Dan Brownin ja Kjell Westön uusimmat. Viikko aikaa lukea ne, sitten viikoksi lomailemaan ja joskos sitten taas ehtisi ompelemaan. Pakko!

Tiina 

maanantai 16. syyskuuta 2013

Purkaa, ompelee, purkaa... Haaremihousujen tuska

Käytiin Hertan päikkäreiden jälkeen pikaisesti Eurokankaassa ostamassa resoria ja kuminauhaa housuihin. Pikainen tarkoittaa tässä sitä, että ostokset pitää haalia kasaan vauhdilla ellei jaksa kuunnella kohtalaisen voimakasta, rynnäkkökivääriä muistuttavaa anna-anna-anna-anna-anna!-tykitystä. Mukaan ehti kuitenkin tarttua poistokasasta keltaista trikoota tai vastaavaa, joka tapauksessa joustavaa kangasta. Pitää testata sen ompelua ennen kuin rupean työstämään sitä kallista Kiukkupyllyä. Ostinpa myös kaksoisneulan. Eipä taas tullut mieleen, että niitäkin voi erilaisia olla sen tikin etäisyyden suhteen. Arvoin 2,5 ja 4 millin välillä ja päädyin tuohon suurempaan.

Jos tunikan kanssa homma sujui nappiin, niin ensimmäisten housujen ompelussa tuli otettua tuntumaa purkamiseen ihan urakalla. Kaikesta sähläyksestä huolimatta olen tyytyväinen lopputulokseen. Tosin huomiseen asti pitää vielä jännätä, malli kun ehti mennä unille ennen housujen valmistumista. Ehdin kokeilla housuja ennen lahjeresorien ja vyötärökuminauhan ompelua ja koko vaikutti hyvältä. Lähinnä jännittää kuminauha, onko se sopivalla kireydellä.

Nyt ei tullut napsittua kuvia matkan varrelta ja muutoinkin koko prosessi oli erilainen kuin tunikan kanssa. Ensinnäkin piirsin kaavat itse. Kirjasta löysin kyllä housujen kaavan, mutta itse kaava oli kooltaan sen verran iso, että ei mahtunut leivinpaperiarkille (juu, ei ole kaavapaperia eikä voipaperia käytössä). Koska laiskana en jaksanut ruveta teippaamaan arkkeja yhteen, päätin piirtää kaavat käyttäen mallina valmiita housuja. Muuttelin valmiiden housujen mallia niin, että piirsin housuista haaremihousut. Kankaana käytin sitä tunikan kangasta kun sitä oli vielä reilusti. Ei ole enää. Ensin leikkasin molemmat housujen kappaleet ja heti leikkauksen jälkeen huomasin, että toisessa kappaleessa oli ihmeellinen tahra. Uuden kappaleen leikkuuseen siis. No, myöhemmin paljastuu, että jouduin leikkaamaan vielä yhden kappaleen.

Päätin myös ommella housut kasaan ihan omasta päästä ja heti ensimmäistä saumaa ommellessa se maailman hitain jousto-ommel alkoi mennä jotenkin huonosti niin, että kappaleet venyivät vaan kauemmaksi toisistaan. Eikun purkamaan. Vaan miten purat sellaista ommelta kun ommel hukkuu sinne muun langan joukkoon? Sain julmetun reiän siihen kankaaseen ja sitten pähkimään, leikkaanko molemmat palat uudestaan vai saksinko ommellun osuuden pois ja menen kapeammilla housuilla ja pienemmillä saumanvaroilla. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, jouduin tosin toisen kappaleen leikkaamaan sen reiän vuoksi uudestaan. Ommel otti sen verran aivoon, että päätin riskillä kokeilla lyhyttä ja tiheää siksakkia. Oi, sitä oli ihana ommella jousto-ompeleen jälkeen.

Housut sain kasaan ja seuraavaksi lahkeen resoreita ompelemaan. Ompelin toisen resorin renkaaksi ja housuun kiinni. Olin vaan tollona ommellut sen renkaan jotenkin omituisesti ja saumat näkyivät siellä lahkeen sisäpuolella. Lisäksi olin ommellut ruskean resorin punaisella langalla ja kyllähän se laiskuus paistoi läpi. No eikun ensin purkamaan resori housuista ja sitten auki koko resori. Niin ja olinhan ehtinyt ommella sen toisen resorin renkaaksi, ajatuksen kanssa sain sen oikein, mutta niillä punaisilla langoilla. Ratkoja olikin sopivasti siinä ihan vieressä, vielä lämpimänä. Tässä vaiheessa vaihtui koneeseen ruskeat langat. Ja menihän ne resoritkin sitten ihan nätisti paikoilleen.

Eipä ollut jäljellä enää kuin vyötärökuminauhan ompelu. Kuja valmiiksi, kuminauha käteen ja ... mutta missä on hakaneula? Ei löytynyt sellaista tähän hätään. Kaappeja kaivelin ja löysin sellaisen väkäsen, jolla saadaan iPadista simkortti irti. No ei se auttanut. Vaan sittenpä kaivelin sellaisen tiukan koristepinnin, jolla sainkin ihan näppärästi kuminauhan kujaan. Sitten vielä surrur ja kuja kiinni. Tässäpä ovat siis ensimmäiset housuni, haaremimallia.



Yhteenvetona todettakoon, että vaikkakin oli kiva ommella maalaisjärjen varassa, oli sitä järkeä kuitenkin sen verran vähän, että parempi tukeutua ohjeisiin.

Yritän huomenna saada napattua sovituskuvan pöksyistä.

Päivitetty 17.9.

Aamulla testattiin heti housuja ja kuminauha oli liian löysä. Hyvin pöksyt kuitenkin pysyivät päällä päikkäreihin asti, nopeasti sitten lyhensin kumpparin ja housut taas unien jälkeen päälle! Sellaisen opetuksen sain, että ei kannata sulkea sitä kujaa ennenkuin kireys on testattu. Hertasta on ihan mahdotonta saada kuvaa ilman vauhtiviivoja. Alla parhaat otokset.



Päätin tänään testata myös trikoon ompelua ja tein samalla kaavalla housut, pidensin vain hieman lahjetta. Nämä menivät nopeasti kasaan ja kuminauhakin heti oikean mittaiseksi (nyt 44 cm). Harmi vaan, että pöksyt näyttävät ihan yökkärin housuilta. Ehkä ne siihen käyttöön päätyvätkin :)


Tiina

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

To do -lista

Listailen ja päivitän tähän työlistaa ja ehkä myös vähän sellaista haavelistaakin. Nyt ensimmäisen vaatteen ompelun jälkeen tuntuu siltä, että kompastuskiveni taitaa olla kaavojen saaminen. Ei ole varaa ostaa esim. Ottobren kaikkia numeroita ja kun nollasta lähtee liikenteeseen, jostain pitäisi sitä kaavavarastoa saada rakennettua, muutoin jää ompelut vähiin. Meidän kirjasto osoittautui aika huonoksi, kirjat olivat vanhoja ja niitä oli vähän. Lehdistä löytyi vain Suuri Käsityö ja Moda. Eivät oikein kumpikaan vakuuttaneet. Mutta nyt siihen listaan ettei mene ohi aiheen. Nämä ovat siis kaikki Hertalle ellei toisin ole mainittu.

  • Liivimekkotyyppinen kietaisumekko Finlaysonin pandapuuvillasta (kangas oli tämänpäiväinen löytöni Kangashamstereista, sekin siis ryhmä Facebookissa). KAAVA PUUTTUU!
  • Housut siitä samasta joustofroteesta, josta tein tunikankin. Sitä kangasta jäi paljon. Kaava on, mutta ajattelin sitä vähän muokata. RESORI PUUTTUU (ja kuminauha, ellen tee leveällä resorilla). Housut valmiit
  • Trikoopaita/tunika Kiukkupyllyistä (kallis löytö Kangashamstereista). Voisin ehkä käyttää samaa kaavaa kuin tunikaankin, pienillä muutoksilla. Paita tuli
  • Tilasin Verson puodista Taimi-joustrofroteeta, mutta en ole vielä varma, mitä siitä tekisin. Paidan ja tunikan välillä pyörin, tunika tällä hetkellä voitolla. Mitä muuta voisin tehdä? AJATUS PUUTTUU! Tuli mekko
  • Tilkkutäkistä jäi paljon Marimekon kankaita yli, niistä voisin tehdä sellaisen pallorahin, jonka ohje löytyy Marimekon omasta Surrur-kirjasta. Varasin kirjan kirjastosta, mutten ole vielä saanut. Pallukkarahi tehty
  • Samaisessa kirjassa on joku minuuttimekon ohje, sitä voisin kokeilla itselleni mikäli löydän kankaan. KANGAS PUUTTUU! Tässä!
  • Joulukalenteri, johon kankaat jo on; pohjaksi Marimekon Nadja eli sama joka on Iloisessa takissa ja yksi punainen kangas itse luukuiksi. MALLI vielä HAKUSESSA, samoin TEKNIIKKA, jolla laitan numerot luukkuihin/taskuihin. Kävi mielessä puiset pyykkipojat, joihin tussilla numerot tai ihan tussilla suoraan kankaaseen. Kumpikaan ei houkuta erityisemmin. 
  • Päiväpeitto/torkkupeitto Hertan pinnikseen. Osa kankaista on, mutta osa vielä matkalla Saksasta. Myös lopullinen TOTEUTUSTAPA PUUTTUU; tilkkuja, kaistaleita, jotain muuta? Valmis
  • Niin se Marimekon Unessa-kankaan ompelu seinävaatteeksi. No PORA PUUTTUU edelleen ja pitää varmistaa, onko siinä ripustustangossa painot mukana. Valmis
  • Nukkumatti-paita ruskeasta joustofroteesta. Helmaan applikoin Nukkumatin, joka jäi yli tyynyprojektista. Kangasta jäi siis ihan pieni tilkku, mutta en halua heittää sitä roskiinkaan. Joustofrotee taaskin Kangashamstereista, ei ole vielä saapunut. Paita valmis
Huh, onhan tuossa listaa. Ja parit sohvatyynynpäällisetkin vielä odottaa ompelua. Ei mulla tekeminen ainakaan lopu. Ja kaavoista saa siis vinkata, etenkin tuo kietaisumallin liivimekko haussa :)

Nyt toisen harrastukseen pariin eli lukemaan jos ei ajatus vaan liikaa karkaile ompelemiseen...

Tiina

lauantai 14. syyskuuta 2013

Tein tunikan, ensimmäiseni!

Jee, se onnistui! Ihan itsetehty tunika Hertalle, ensimmäinen lastenvaatteni ikinä. Tässä en laske mukaan kahdeksannella luokalla sukulaislapselle neulomaani settiä (voi pientä...). Hermot ei menneet kertaakaan, eikä epätoivo iskenyt. Ohjeet olivat hyvät ja pysyin kärryillä koko ajan. Toki kehitettävää jäi ihan riittävästi. Kehitettävää jäi myös kangasostosten tekoon. Nyt on nimittäin resoria, mistä ommella. En edes uskalla sanoa, miten paljon sitä ostin. Ja ai taivas tuolla koneella se jousto-ompeleen vauhti, siinä ehti päässä käydä ajatus jos toinenkin. Kohta sitä ollaan saumurin tarpeessa :)

Tein tunikan kolmessa erässä tänään ja veikkaan, että aikaa meni kolmisen tuntia kaavoista loppuviimeistelyyn. Edellisessä postauksessa näkyy käyttämäni kaava (80-koon t-paita), jonka itse muokkasin tunikaksi ja pidensin hihat kun halusin resorin tilalle kanttinauhan. Lisäksi länttäsin tunikaan kuvan, onko se sitten applikointia, en tiedä :) Mutta siksakilla tikkasin pienellä tikillä kuvan kiinni. Mietin, olisiko pitänyt laittaa joku kovikekangas tai muu vastaava, mutta kun en osannut sen käyttöä tai poisjättämistä perustella, en laittanut.

Kirjasta seurasin työjärjestystä, mutta leveän resorin sijaan laitoin kanttinauhat Tosimummon blogista nappaamallani ohjeella. Hyvä oli ohje ja ensi kerralla satsaan siihen kaksoisneulaan siistimmän ompelujäljen toivossa. Seurasin myös kirjaa siinä, että laitoin hihakantin paikoilleen ennen kuin hiha oli ommeltu kasaan. Ajattelin sen olevan helmompaa aloittelijalle, varmaan olikin, mutta jälki ei ollut niin nättiä. Ensi kerralla ompelen kantin niin, että resori on rinkulana.

Tässäpä aloitusvaiheen kuvia, omat kaavamuutokseni näkyy nuppineulojen myötä. Ostin muuten sellaista liitua, sehän oli ihan surkea. Niinpä merkkasin neuloilla tähän myös saumanvarat. Tuli sitten kuvattua punainen kangas punaista mattoa vasten, olkaapa hyvät!





 Hallitsematon kaaos.


Tässä mallailen kuvaa tunikaan. Kuva siis vanha puuvillatilkku. Piristää mukavasti tuota tunikaa, joka muutoin on tylsän yksivärinen.


Tässä testasin ommelta, nätisti kone sitä sylki vaan enpä olisi arvannut, että se on niin tavattoman hidasta. Käytin siis tuota jousto-overlockia.


Tässä kaikki palaset koossa ja kokoaminen alkamassa.


No samalla kai voin laittaa lopputuloksenkin tähän, kun ei tullut mitään ompelukuvia otettua. Purkaa ei tarvinnut kertaakaan, yhden neulan sain vääntymään. Mutta sitä kaksoisneulaa jäin tosiaan kaipaamaan. Nätimpää jälkeä olisin sillä saanut kuin ompelemalla kantit ja alareunat kahdella suoraompeleella.



Sovituskuvan yritin napata kun olin saanut ommeltua kappaleet toisiinsa, mutta malli oli liikkeissään sen verran nopea, että en saanut räppäistyä kunnollista kuvaa. Päälle tunika kuitenkin meni, ei kinnannut mistään. Vähän pitää vaan Hertan vielä kasvaa, ennenkuin tätä pääsee pitämään. Koko vastaa mielestäni 86 cm, joten tässäpä voisi olla oikein hyvä mekko jouluksi, rakkaudella Hertalle.

Tiina

perjantai 13. syyskuuta 2013

Motivointia: you can do it, you can do it

Tämän tekstin tarkoitus on pakottaa mut kirjoittamaan seuraavan ompelukseni lopputuloksesta, onnistuipa se tai ei. Olen salaa halunnut päästä ompelemaan Hertalle vaatteita, mutta alla listatuista syistä olen pelännyt niiden tekemistä:
  • En tiedä, millaisella ompeleella joustofroteeta tai trikoota pitää ommella
  • En ymmärrä kaavaan liittyviä ohjeita
  • En halua pilata hyvää (ja kallista) kangasta
  • En osaa muokata kaavaa tarvittaessa sopivaksi
  • Pitääkö mulla olla kaksoisneula käytössä ja jos, ammun sillä varmasti silmääni
Nyt olen ottanut pelkoni käsittelyyn ja hakenut apua :)
  • Kysyin Facebookin Ompeluelämää-ryhmästä apuja: ilman kaksoisneulaa ja saumuriakin selviää (kannattaa liittyä: ideoita, vertaistukea, vinkkejä, neuvoja ja ennen kaikkea ihania kuvia ompeluksista!)
  • Hain kirjastosta kaavakirjoja ja löysin yhden paitakaavan, jonka ohjeet luulen ymmärtäväni
  • Tutkailin ompelukoneen manuaalia oikean ompeleen löytämiseksi
  • Kävin Eurokankaan palalaarilla ostamassa ison palan halpaa joustofroteeta. Ei haittaa, vaikka kangasta tuhraantuisikin
Fiilis on hyvä ja nyt vain odottelenkin, että kangas kuivuisi ja pääsisin saksimaan sitä. Lisäsin nyt heti sen verran lisähaastetta tähän, että haluaisin muokata paidan kaavan tunikaksi. Minulla on sellainen kiva kuva, jonka haluaisin ommella tunikaan kiinni. Kuva on vaan sen verran iso, että paidan pituus ei siihen riitä. No, katsotaan kykenenkö tuohon muokkaukseen vai teenkö paidan ja otan vain osan kuvasta käyttöön.

Tässä muuten kuva kaavasta ja pari kuvaa kirjasta, hih. Kirja on vuodelta 1990 ja kuvatkin sen mukaisia, mutta ajattelin, että eipä kai nuo lasten paidat tässä mihinkään ole malliltaan muuttuneet. Hihat ehkä vaikuttaa vähän leveiltä, mutta katsotaan. Sain muuten tuon kirjan omaksi. Sen lainaaminen ei onnistunut ja kävi ilmi, että se oli poistettu, mutta päätynyt jostain syystä kuitenkin vielä hyllyyn. Kiitokset siis kirjastolle ompeluharrastukseni tukemisesta!



Ensi kerralla sitten raportoin paidan/tunikan teosta kuvien kera (you can do it, you can do it...). Hui... Niin ja huomenna kipaisen hakemaan lisää Finlaysonin Miljoonasydän-kangasta, tällä kertaa punaista uustuotantoa. Löysin meidän kaupunginosan Facebook-kirpparilta käyttämättömän aikuisten pussilakanan ja tyynyliinan 7 eurolla. Hoitovapaalla olevan kukkarolle sopiva metrihinta :)

Nyt puhaltelemaan kangasta kuivaksi, että ehtisin tänään edes leikellä sen.

Tiina

torstai 12. syyskuuta 2013

Nukkumatti, Nukkumatti lasten

Olen ompeluiden kanssa turhauttavassa odotustilassa. Yhdestä työstä puuttuu osa kankaista, tilauksen kanssa ollut ongelmia. Toinen työ odottaa poraa! Hertan huoneeseen metsästämäni Marimekon iiiihana Unessa-kangas on vihdoin löytynyt, mutta en ole jaksanut ommella sitä valmiiksi. Haluan sen samointein seinälle, mutta pora on siis lainassa. Kolmas työ odottaa vielä sekä kankaita että kaavaa saapuvaksi.

Niinpä päätin puuhastella edes jotain odotuksen lomassa ja ompelin Hertan huoneeseen pari koristetyynynpäällistä noista hellyyttävistä Nukkumatti-kankaista. Ruskeaa ei ollut kuin toiseen puoleen, joten toinen puoli sai koristuksekseen vanhaa Finlaysonia Miljoonasydäntä. Nämä kankaat ovat nettilöytöjäni ja varsinkin tuo Nukkumatti on jotenkin niin... en löydä sanoja... ihanan söpöinen.

Valo ei enää riittänyt kuvaamisen, joten salama vähän vääristää värejä.




Olipas hauska ommella tällaisia vanhoja ja ohkaisia puuvilloja Marimekon paksujen jälkeen. Ja nyt oikeasti jännitti, koska kangasta ei ollut yhtään ylimääräistä, ei ollut vara tyriä. Ruskeaa kangasta oli hieman enemmän, joten se sai sisuuksiinsa isomman tyynyn. Mietin, olisiko keltaiseen pitänyt tehdä vuori kun kangas oli niin ohutta, mutta päätin tehdä ilman. Nyt se on mukavan pehmeä, eikä valkoinen tyyny sieltä paista läpi.

Nukkumatti oli muuten lapsuuteni suosikki heti Nalle Luppakorvan jälkeen. Minulla oli Nukkumatti-nukkekin, äitini lupasi penkoa vinttiä, toivottavasti se sieltä löytyy!

Unihiekkaa!

Tiina

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Unipöllöt

Olen jokseenkin hurahtanut sekä pöllöihin että lastenhuoneen sisustamiseen. Jälkimmäisestä aiheesta tulen kirjoittamaan vielä useaan otteeseen. Mutta nyt pöllöistä. Olin ostanut pari pöllöpuuvillaa ja ajattelin käyttää niitä lapsen omaan torkkupeittoon. Kangashimoissani olin tilaillut aika monta muutakin puuvillaa, joten ajatus vähän muuttui ja nämä sopi hyvin käyttää pehmopöllöiksi. Katselin kankaan pöllöjä ja napsin niistä erilaisia elementtejä kaavaksi. Olin taas liikkeellä ilman ohjeita ja oman pään varassa, tällä kertaa paremmalla menestyksellä kuin ensimmäisen kangaskoriyritykseni kanssa.

Aikaa tuhraantui varmaan kolmisen tuntia, mutta muutamaa kehityskohtaa lukuunottamatta olin tyytyväinen tulokseen. Pöllön naaman kangas olisi pitänyt olla kaksinkertainen, nyt alempi kangas paistaa läpi. Siivet olisi pitänyt täyttää vähemmän muhkeiksi ja jättää pidempi ompeluvara. Yritin tuskalla ommella niitä etu- ja takakappaleen väliin, mutta jouduin kuitenkin surraamaan siksakilla ne etupuolelta kiinni. Eniten aikaa taisi kuitenkin mennä pöllön käsinsulkemiseen. Pari kertaa kävi mielessä, että ei käsitöillä kyllä rikastumaan pääsisi, ainakaan tällainen aloittelija.

Tässä Hertan oma unipöllö, uneliasta tyyppiä.


Koska pöllökangasta oli lisää ja oli mukavaa ommella omasta kaavasta, päätin piirtää toisen pöllön. Otin oppia edellisestä ja tein naaman kaksinkertaisesta kankaasta. Tällä kertaa siivet sujahtivat nätisi paikoilleen, mutta nyt ne olisi saanut olla kuitenkin vähän pulleammat. Ihan ilman kommelluksia ei pöllö kuitenkaan syntynyt kun leikkasin ensin kaksi takakappaletta. No onneksi kangasta oli tarpeeksi. Niin ja se kangaskorintekele, joka jäi silloin aiemmin purkamatta. Se on nyt käytetty naamoihin ja siipiin.

Pöllöä vähän häikäisee ilta-auringossa.


Tässä pöllökaverukset omassa pesässään. Ehkä niille jonkun pikkupöllön voisi vielä kaveriksi ommella.


Postasin innoissani ensimmäisen pöllön kuvan myös Facebookiin ja sain hyvää palautetta kavereiltani. Paras palaute tuli kuitenkin Hertalta kun hän päikkäreille mennessä halaili pöllöä <3

Tiina

Ensimmäiset ompelukseni: neulatyyny, kangaskori ja TILKKUTÄKKI!

Siitä se ajatus sitten lähti... Marimekon kankaista. Niin ihania kuoseja, että halusin niistä tilkkutäkin, sellaisen ihanan torkkupeiton sohvalle. Tässä vaiheessa ei ollut vielä ompelukonetta, eikä aikomustakaan ommella peittoa itse. Hommaan kysyin tietenkin äitiäni, joka suostui mikäli saa ommella peiton oman aikataulunsa puitteissa. Mikäs siinä!

Alkoi armoton kankaiden metsästys. Olin päättänyt, että haluan peitosta "väriskaalan" eli en sekalaista värikirjoa vaan samansävyisiä kankaita vierekkäin. Vinkkinä peittoa suunnitteleville, että kannattaa etukäteen päättää, mitä värejä/kuoseja haluaa. Itseltäni tarkka suunnitelma puuttui ja hamstrailin kankaita ihan turhaksi asti. Huuto.net, Facebookin Marimekon kirppis ja Herttoniemen tehtaanmyymälä tulivat tutuiksi kankaita etsiessä. Kankaiden hankkiminen oli ehdottomasti pisin vaihe, toisaalta myös jännittävin.

Tässä kohdin ehkä sattuma puuttui peliin ja sainkin yllättäen vanhan ompelukoneen käyttööni. Sovin äitini kanssa, että ompelen vaakakaistaleet itse ja hän ompelee peiton loppuun. Ennen aloitustani päätin kuitenkin vähän harjoitella, edellisestä ompeluksesta oli kuitenkin se parisenkymmentä vuotta aikaa. Ompelin tietenkin ensimmäiseksi neulatyynyn. Siitä tuli ruma. Toisena työnä päätin ommella kangaskorin lapsen leluille. Ilman ohjetta tietenkin ja no, ei onnistunut. En jaksanut purkaa tekelettä ja tässä kiteytyykin "minä ompelijana" (tai paremminkin "minä kaikessa"). Valmista pitää tulla heti, ilman purkamista, lopputuloksen pitää olla täydellinen ja kärsivällisyyttä ei ole yhtään. Nämä ominaisuudet tiedostaen yritän kehittää itseäni, etenkin ompelijana :)

Onnistui se kangaskorikin seuraavana päivänä kun googlasin hyvät ohjeet. Niitä hurauttelin muutaman ja otin tuntumaa koneeseen.



Olin myös hamstrannut kirjastosta kaikki tilkkutöihin liittyvät kirjat. Kankaisiin oli mennyt paljon aikaa ja rahaa, enkä halunnut tupeloida peittoa ompelemalla sitä summamutikassa. Ilman kirjoja olisin ollut pulassa. Selvisin kyllä ilman tilkkuleikkureita ja viivaimia ihan pahvista tehdyn mallin ja lyijykynän avulla. Vaakakaistaleetkin sain ommeltua helposti. Tässä vaiheessa itseluottamus oli hyvä ja ajattelin ommella koko peiton. Kaistaleiden yhdistäminen pelotti, halusin tilkkujen olevan kohdikkain. Kaksi ensimmäistä kaistaletta purin kertaalleen, pari tilkkua ei kohdannut. Loput menivätkin nätisti paikoilleen. Kun olin puhunut kavereille tilkkupeiton ompelemisesta, sain varoituksia, miten pitkä ja vaikea projekti se on. Nyt minulla oli etukappale ommeltuna noin parissa viikossa vapaapäivinensä ja olin sitä mieltä, että tilkkutäkin ompelu on kyllä oikeasti aika helppoa. Leikkaa samankokoiset palat, ompelee ne yhteen, silittää paloja ahkerasti, kiinnittää aina hyvin nuppineuloilla ja purkaa tarvittaessa.

 

Peittoon sain kaikki tämänhetkiset lempikuosini: Muija, Puketti, Räsymatto, Vihkiruusu, Siirtolapuutarha. Sainpa sinne keväällä kohua herättäneen Metsänväki-palasenkin haalittua.


Tein Tori.fi:stä löydön: vajaa kolmen metrin pätkä täysleveätä Kanteleen kutsu -kangasta. Täydellinen taustakangas peitolle, nythän sitä voi käyttää kaksipuoleisena! Halusin peitosta mahdollisimman kevyen ja hyvinlaskeutuvan ja kyselin Eurokankaasta ehdotuksia täytteeksi. Vaihtoehtoina oli ohut vanu tai huopa. Valitsin huovan ja eikun täyte pesukoneeseen kutistuspesuun ja sormet syyhyten odottamaan sen kuivumista. Olin päättänyt ommella peiton loppuun illalla. Leikkelin taustakankaan ja puolikuivan huovan (en jaksanut enää odottaa..) mittaansa ja rupesin ompelemaan kaikkia kolmea palasta yhteen. Jos olisin tämän homman vaativuuden tiennyt, olisi jäänyt ompelematta. Monen mittauskerran jälkeen palaset olivat kuitenkin jostain nurkasta aina erikokoisia ja eikun taas saksimaan. Pienen keittiönpöydän ääressä kun surruuttaa painavaa peittoa, voi arrghhh. No kyllähän se kasaan meni ja kanttinauhalla kiinni jotenkuten. Keskiyöllä hikisen urakan päätteeksi totesin peiton olevan liian paksu. EIIII! Väsyneenä ja pettyneenä nukkumaan.

Huonosti nukutun yön jälkeen päätin, että kun olen kerran sen verran peittoon panostanut, on sen myös oltava sellainen, johon olen tyytyväinen. Lapsi päikkäreille ja peiton purkuun siis. Löysin kaapista vanhan Ikean päiväpeiton, sellaisen ohkaisen luirun ja ajattelin kokeilla sitä täytteeksi. Nyt ompelin tilkkuosan ja täytteen ensin kiinni toisiinsa ja vasta sitten taustakankaan. Viimeistely taas kanttinauhalla eikä ilman pientä saksimista tästäkään yrityksestä selvitty. Mutta siinä se nyt on, sopivanpaksuinen torkkupeitto!




 

Kangasylijäämistä ompelin sohvalle uudet koristetyynyt. Ja näihin ompelin elämäni ensimmäiset vetoketjut!



Pelkkää tilkkuosuutta ommellessani ajattelin tämän olevan niin mukavaa ja helppoa hommaa, että voisin tehdä toisenkin. Loppukasauksen jälkeen ajatukset ovat kuitenkin muuttuneet sen verran, että hankin vähän lisää ompelukokemusta ja kärsivällisyyttä ennen seuraavaa tilkkutyötä. Niitä kankaita nimittäin jäi ja paljon!

Seuraavat ompelukseni ovatkin olleet huomattavasti pienimuotoisempia, niistä pian lisää <3

Tiina